Kotiäidin roolin omaksuminen täällä uudessa kylässä on ollut paikoittain hieman haasteellista. Koti-ikävä alkaa nostaa päätään viimeistään siinä vaiheessa, kun kaupan kassalla vieras pakkaajapoika tunkee suurin piirtein jokaisen yksittäisen ostoksen omaan muovipussiinsa.
Kotiäidin on taivuttava erilaisiin suorituksiin ikävästä huolimatta. Oikea kotiäidin tukikohta, Espoon lintukoto, kaihertaa mielessä. Täältä ei jää paljoa elementtejä, mitä kotiäiti kaipaisi tai Suomessa tarvitsisi.
Vierailukohteena olevan kylän pienuus, kuten todettu, on kouriintuntuvaa. Aamut alkaisivat mieluusti leikkipuistoilulla, jos sellaisia olisi. Kuten todettu, parasta antia mitä kaupunki tarjoaa, on paikallisen ala&yläasteen piha jossa vierailijana saa opettajilta pahaa silmää.
"Oikeassa kotikaupungissa", Espoossa sen sijaan puistoja riittäisi. On omaa pihaa, taloyhtiön pihaa, asukaspuistoja kolmin kappalein lähitienoolla, anryböördsiä ja Hoplopiakin löytyy. Nyt vasta tajuan valinnan vaikeuden ja runsauden sarven asuinalueellamme!
Koko kaupungista näyttää myös puuttuvat hiekkalaatikot. Mitä lie pohjoismaalaista tekoa nekin ovat, mutta täällä hiekkakakkuja tehdään erään tarhan pihasta
Kotona hiekkiksiä piisaa, yksi on kotipihalla, toinen lähipuistossa, kolmas toisessa lähipuistossa ja sitä rataa. Jos nämä eivät riitä voi aina baanata Matinkylän, Haukilahden tai vaikka Oittaan hiekkarannalle. Sieltä voisi vähän tuoda tännekin lastin tai pari.
No mutta onhan täällä muutakin tekemistä, kuten uimahalli. Joka on auki kahdesti päivässä tunnin kerrallaan. Tällöinkin lasten ja aikuisten uimavurot taistelevat kilpaa. Toistaiseksi lapset ovat hävinneet: ei yhtääm aamupäivävuoroja, ainoat uintikerrat ovat illalla 19-20 tai armollisesti päiväuniaikaan.
Tapiolan uimahalli palkitsisi kotona lämmitetyllä terapia-altaalla, höyrysaunalla, poreameilla, lastenaltaalla ja hyvällä hintalaatu suhteella. Miinuksena vesijuoksijat. Miksi en käytä sitä enempää?
Aikaa voi aina tuhlata myös ostoskeskuksissa. Joita on yksi. Jossa on tasan Dollarama ja joku toinen eurolla saa kaiken -ihmekauppa. No voihan sielläkin lampsia hitaasti eteenpäin.
En voi muuta sanoa, kuin Iso-Omena, Sello, Tapiolan keskusta, jumantsuikka Helsingin keskusta jne.
Sympaattisinta paikallisessa lapsitouhussa on ehdottomasti kohta o maankuulu Parenfant eli ns. perhekeskus. Mesta on aivan kyljessämme, sinne saa viedä lapsensa päivähoitoon ilmatteeksi muutamaksi tunniksi ja siellä on PALJON leluja. Piha-aikaa sielläkään ei vietetä, eikä lounaita tarjota, mutta sentään on mahdollisuus tavata toisia lapsia. Ja ranskaa puhuvia äitejä. Not for me. Minulle ehdotettiin jopa ranskankielistä imetystukiryhmää, jonka tarkoitus tässä vaiheessa raskautta, ja huom jo yhden läpikäyneenä, jäi hieman hämärään. Anyways, tätä meinikiä sentään saisi olla Suomessakin.
Ai niin. Onhan meillä kerhot, asukaspuistot, kirkon kerhot, imetystukiryhmät ja ne parhaimmat, ystävät. Niitä kaipaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti