Kärsimme esimerkiksi kroonisesta varustepulasta. Keittiö ei pidä sisällään mausteita, saksia, vispilää, pakasterasioita, pikkulusikoita eikä tiskikonetta. Jouduin mm. kummallisen kokkauskokemuksen uhriksi, kun tavoitteenani oli tehdä panukakkua. Huomasin puolessa välissä taikinaa, että jauhojakin tarvitsisi. Ja sokeria ja suolaa. Toisin sanoen kulhossa oli vian kananmunia. Onneksi pöydällä makoili pari mustunutta banaania ja tadaa blogipannari pelasti.
Meillä ei myöskään lentokoneen kilorajojen täyttyessä ollut mukana sadevaatteita. Ainoastaan goretexhaalari ja mukulan kurikset. Ja täällä sataa. Eli hyppelen leikkipuistossa märillä nahkatennareilla tai kärsin sisällä. Molemmat yhtä herkollisia vaihtoehtoja.
Asiat meinasivat mennä myös ihan hurjiksi lapsiperheen tärkeimpien asioiden osalta. Saapuessamme meillä ei ollut esimerkiksi rattaita, syöttötuolia ja LELUJA! Onneksi nämä hädät ovat universaaleja lapsiperheissä ja apua löytyi kyläläisiltä. Nyt meillä on laatikollinen eriparileluja, pari ranskankielistä kirjaa joiden sielunmaisemasta en tajua mitää, mutta muksu rakastaa niitä jostain syystä sekä ihanan ysärit syöttötuolikamat.
 |
| Tässä meidän tämän päiväinen hiekkalaatikko... |
 |
| Ja keinutaan, toivotaan ettei tiputa. |
Täällä ei myöskään ole mummoja, lastenvahteja eikä siskoja, miltä osin jouduttiin ankarasti miettimään sopeuttamisohjelmaa. Siispä tutustuimme paikallisen perhetalon, Parenfantin, toimintaan. (Tietty ranskaksi jota en puhu sanaakaan, kuinkan muutenkaan. Täällä kukaan ei puhu englantia, vaikka kanadassa luulisi, tai sitetn olen aivan pihalla maantieteestä). Parenfant ottaa pari päivää viikossa vastaan hoitomukuloita for free! Jippii muutama tunti vapaata ja lapselle todellinen kielikylpy. Kelpaa, tässä on hyvä varamummo!
Arki siis rullailee ainakin jotenkin ja johonkin suuntaan. Mutta yhtä asiaa en tajua, tai kahta, miltä osin arkirutiinini ovat todellakin kriisissä. Täällä ei tunneta juustohöylää, eikä kuivauskaappia. Ja kuitenkin astioita tiskataan ja juustoa ostetaan kaupasta isoina klöntteinä. WTF!?
Ei kai juustohöylään ja kuivauskaappiin pahemmin törmää pohjoismaiden ulkopuolella, tai ehkä ikea nyt levittää ilosanomaa maailmalla. Vietiin kerran mun miehen äidille juustohöylä lahjaksi ja kovasti kiitti ja sanoi että onpa tuo käytännöllinen keksintö. Huomattiin seuraavalla vierailulla että käyttää sitä paistinlastana ja juuston leikkaa vieläkin hankalasti veitsellä...Ei sitten.
VastaaPoistaJoo, pohjoismaiden ulkopuolella käyetään yleisesti juustoveistä. Ehkä he tykkäävät sitten syödä paksumpia juustosiivuja, kun höylät ei kelpaa. ;D
VastaaPoistaIkea on jo täällä.
VastaaPoistaJa juustohöylästäkin kuulemma ollaan kuultu, joku saanut lahjaksikin, mutta jäänyt kaapin pohjalle. En ymmärrä. Kukaan täällä ei kuitenkaan ole lihonut yli äyräiden massiivisten juustopalojen takia. ehkä ne eivät vain yksinkertaisesti syö juustoa kuin kerran vuodessa?
Mutta onko se jotenkin skandinaavien geeneissä, että arvostaa ohuita siivuja..?
Kuulostaa niin tutuille mietteille!
VastaaPoistaMuistelen, että juusto syötiin siellä aina kuutioina ja leivän päälle laitettiin lähinnä hilloa. Joskus taidettiin tehdä lämpimiä leipiä paistinpannulla ja silloin oli kyllä paahtoleivän välissä sekä kinkkua että sulatejuusto/cheddaria, mutta tämäkin saattoi olla jotain USA:n herkkua, eikä normiruokaa siellä.
Tiskit tiskataan tosiaan pesuainevedessä ja laitetaan valumaan muoviselle tasolle. Ei huuhdella ja kuivataan liinalla. Jotenkin näihin kaikkiin asioihin tottui vuoden aikana, eikä se silloin tuntunut ihmeelliseltä, vaikka nyt taas kauhistelen sitä pesuainejäämämäärää.
Kanadassa ei taida edes Montrealissa olla Suomikauppoja, mutta netistähän saa kaikkea nykyään tilaamalla. Katso esim. suomikauppa.fi, jos et halua sukulaisia rasittaa pakettien lähettelyllä. Tosin uskoisin, että varsinkin lapset tottuvat kyllä nopeasti siihen, ettei suomiruokaa ole tarjolla ja juusto syödään muuten kuin leivän päällä. Itsehän sitä on enemmän tapojen orja.
Eli ihanaa kun joku muukin kauhistelee samoja asioita kuin itse 15 vuotta sitten. Kuulostaa niin ihanalta! Menkää vaan mukaan siihen kulttuurishokkiin, niin siitä jää parhaimmat muistot, joita voi sitten kertoa täällä ja kauhistella mummona keinutuolissa :)
Ihanan kannustava viesti! En yleensä ole mitenkään kalana vedessä tällaisissä tilanteissa. Pikemminkin toisin päin, valas rannalle ajautuneena. Mutta nyt on pakko yrittää! Ja alkushokin jälkeen kai tämä tästä sutviutuu ja valmiiksi siivutetuilla juustollakin voi elää vaikka kuinka pitkään.....
Poista