tiistai 27. marraskuuta 2012
Pidä lapses. T: äiti
Roudasin juuri kirkuvan kakaran sänkyynsä, joka olisi halunnut mitä ilmeisemmin saada ISÄLTÄÄN nukuttamisen paljon mieluummin kuin ÄIDILTÄÄN.
Itkupotkuraivareiden ja minuuttien suostuttelujen jälkeen hermostuin ja sulloin märän ja rimpuilevan spagettikasan vaippaan (äärimmäisen vaikeaa, kun lapsi on kylvystä märkä) ja yöpukuun (äärimmäisen vaikeaa kun lapsi on mallia makaroni). Raahasin sen makuuhuoneeseen ja törkkäsin vauhdilla sänkyyn.
Onneksi se jäi kertaheitosta nukkumaan. Itse nimittäin en rauhoittunut niin helposti, vaan kiukusta kihisten tulin ilmoittamaan isännälle ihan henkilökohtaisesti että vi**u pidä lapses!!!
Että näin kypsää menoa. Ehkä sen äidinkin pitää tässä samalla kasvaa ulos omasta lapsensa yksinhaltijuuden manttelista...
Hyvää yötä itse kullekin taholle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Uuh... Tätä tosiaan odotellessa, viimeistään silloin, kun palaan työelämään. Tsemppiä nyt edelleen! P.S. Se ylämäkialamäkiylämäki kuulostaa kyl tutulta. Olen tullut siihen tulokseen, et kun yhdestä ongelmasta päästään, niin se korvautuu jo uudella. Öitä.
VastaaPoistasay no more!
Poistameilläkin toi vain iskä kelpaa -vaihe tuli vähän mun duuniin palaamisen jälkeen, 1v4kk suurin piirtein. samaan ajottui myös tutti pois -helvetti, jossa mies oli se lempeä sylissä nukuttaja ja minä se hullu huudattaja natsi (kärjistetysti). mikä sitten oli syy ja ja mikä seuraus, mutta totesin, että saa mies sitten hoitaa iltahommat jos ne kerran niiltä sujuu. turha kai siinä ketään kiusata? onko show muuten sama, jos mies ei vaikka ole iltapuuhien aikaan kotona vaan saatte rauhassa kahdestaan tehdä?
VastaaPoistanykyään meillä kääpiö 1v6kk saa siis itse valita kumman kanssa menee iltasadulle ja nukkumaan ja aika tasapuolisesti menee valinnat. eli ällös huoli, kyllä mutsikin on hip ja pop taas hetken päästä, nauti nyt vaan :D
Meillä on kumma kyllä tuo sama äiti=natsi - isi=lempeä lehmä jako. Mistä lie lapsuuden malleista/traumoista tämäkin jako johtuu =)
PoistaSiis iltaisin juonihan menee tietty niin, että kun molemmat ollaan kotona niin huudetaan. Kun olen ipanan kanssa yksin on kaikki vaaleanpunaista äitiäiti juttua.
Ja tästähän nimenomaa pitäisi nauttia. Miten se ruohon on aina vain sitkeästi vihreämpää toisella puolella?
Muttamutta, viimeyönä sattui nyt jo harvinaiseksi käynyt yöherääminen, mihin isin syli ei sitten yllättäen kelvannutkaan. Äitihän sieltä sitten karautti paikalle ja tainnutti mukulan alta aikayksikön. Kun tiukka paikka tulee on se äidin syli näköjään sittenkin pehmein.