Erään tuttavaperheen muutaman vuoden takaista kompurointia seuranneena osasin odottaa tämän vaiheen saapumista. Vaihe on nihkeä isi kelpaa- äiti ei -vaihe. Tällöin isin perään itketään, isin syli on vain ja ainoastaan se paras paikka ja isi kelpaa lohduttajaksi. Äiti ei.
Aluksi koin helpotuksen tunteita, kun jokapäiväinen lahkeessa roikkuminen ja vinkuminen kohdallani väheni. Kihersin pientä pirulaista naurua, kun isäntä sai yhtäkkiä osakseen ehtymätöntä huomiota ja roikkumista, liimautumista. Hah, siitäs saat, nyt on sinun vuorosi olla lapsemme leikkiteline! Oli mahtavaa päästä vihdoinkin sohvalle lepuuttamaan ja lukemaan kijraa, hesaria tai mitä vain, ilman että joku koko ajan tunkee syliin tai vaatii huomiota.
Sitten yhtäkkiä, eräänä päivänä huomasin vieraita ujostelevan muksun haluavan äidin sylin sijasta turvaan isin syliin. Seuraavana hetkenä muksahdettuaan pyllylleen ja itkua tihrustaen sama toistui. Isi sai lohduttaa mutta äiti ei. Lopulta homma kääntyi siihen, että kriisin osuessa kohdalle, pienikin pipi riittää, niin äidin lähettyviltä suorastaan juostaan karkuun ettei äiti vaan pääsisis lohduttamaan. Vain ja ainoastaan isin syli käy.
Alta aikayksikön sohvalla vietetty oma luksusaika muuttui sydäntä riipaisevaksi minut on hyljätty -tunteeksi. Paskaäiti fiilikset nousevat väkisinkin pintaan kun huomaa, että vaikka kuinka yrittää toista rauhoittaa, on vaan parempi luovuttaa ja kuskata sylistä pois rimpuileva kakara suosiolla isin syliin.
Eipä kai tästä(kään) kannata stressiä ottaa, mutta väkisinkin tulee mieleen epätoivoiset ajatuskuvaelmat että mitä jos olen vahingossa vaurioittanut jossain vaiheessa lapsen turvallisuuden tunnetta tai jos se ei enää välitäkään minusta tai olenko ollut liian tiukka tai huutavainen tai ankara äiti jne jne.
Tuskimpa tästä on kyse. Palaankin taas siihen lohduttavaan sanaparteen, minkä äitini sanoi meille kerran: sille se lapsi eniten kiukkuaa ja osoittaa mieltään kenestä se eniten myös välittää.
Eikö näin?
Sillaihan sen menee! Mut saatan kuvitella tunteen. Palaan alkuvuodesta töihin ja mies jää hoitovapaalle lapsen kanssa eli edessä on tämä vielä mitä lisääntyvissä määrin...
VastaaPoistaOliko sun mies kotona lapsen kanssa vai töissä? Ja minkäs ikäinen tuo teidän napero nyt on? Käsittääkseni ikävälillä 1-1,5 vuotta lapsi yrittää irtautua äidistä ja siksi isä kelpaa enemmän. Mut 1,5-vuotiaana tulee taas sellainen uusi äitiin takertumisvaihe (lapsi tajuaa pienuutensa ja sen, että tarvitsee äitiä jne.) Sitä odotellessa sitten. :D Kehityspsykologiaa tullut kerrattua Jari Sinkkosen kirjoista (suosittelen muuten, jos vaan on aikaa lukea), oli vähän unohtunut opiskeluajoista. Tsemppiä! Terveisin yksi uskollinen blogisi lukija, mutta äärimmäisen laiska kommentoija (tai ei se oikeestaan laiskuuttaa oo, ikinä vaan ei tunnu olevan aikaa kunnolla, kun kaikki velvollisuudet lapsen hoitamisesta kotitöihin kutsuvat :P). :)
Kiitos kommentista ja onnea vaan teidänkin mukulan kanssa, liekö sama sitten edessä kun äidin työelämä kutsuu...
VastaaPoistaMeillä on kotona osa-aikaisesti sekä mies että minä, jopa niinkin kristillisesti kuin tasan puolet ja puolet. Eli ainakaan "äiti on liikaa töissä" -selitys ei kelpaa syyksi.
Mutta tuo ikähaitari osuu justiinsa kohdalleen. Mukulalla nimittäin on ikää plakkarissa vuosi ja 3kk ja äidistä irtautuminen on todella voimakasta.
Viimeksi minuutti sitten raahasin kirkuvaa kakaraa nukkumaan ,joka olisi ilmeisesti halunnut isänsä laittamaan nukkumaan. Paskaäitipä päätti että laittaa ite, ja ai että täällä melskattiin...
Huh, tätä tytyy sietää sitten sitä takertumisvaihetta odotellessa. Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki, kulostaako tutulta..
Ja täytyy googlata tuo sinkkonen, olen kuullut, mutta jäänyt tarkistamatta..
Hei miten tuo äidistä-irtaantuminen vaikuttaa jos äiti on yksin lapsen kanssa? Toivottavasti ei mitenkään? :)
VastaaPoistaPistit aika pahan. Ehkä sitä sitten kiukutellaan tavallista enemmän, saadaan äiti luulemaan että kyseessä on esiuhma ja tykitetään sitten tilanteen rauhoittuessa takavasemmalta sillä oikealla uhmaiällä?
PoistaMistä näistä vaiheista kukaan koksaan tietää miten ne kenelläkin taholla menee. Yrittää vaan itse puskea vaiheen ku vaiheen läpi hengissä =)