Hei mikä sua vaaai-vaa-aa-aa?

Olipa kerran pieni paha noita Känkkäränkkä nimeltään
Se huvittelee syömällä rusinoita, ja iskemällä kepillään
Se on niin pieni että aikuiset ei pysty sitä näkemään
Mutta lasten luokse se mielellään, tulee kyläilemään

Ihan oikeasti, meillä on kotona vaihtunut muksu. Olen ihan varma siitä. Siis voiko jotenkin postyymisti vaihtua muksu, niin kuin synnärillä ennen vanhaan? Jospa se vaihtui esim kauppareissulla, tai hop lopissa. Jospa joku vain vahingossa nappasi meidän mukavan nauravan mukulan kassiinsa ja jätti känkkäränkän tilalle?

Jos Känkkäränkkä tulee iltaisin, ei lapset pysty nukkumaan
Koska Nukkumatti pelkää Känkkäränkkää ihan tosissaan
Jos Känkkäränkkä tulee ruokapöytään, se mussuttaa rusinoitaan
Ja ruuan se saa lasten suussa pahalle maistumaan 

Meillä nimittäin asuu pikku pirulainen. Se nostaa päätään ihan kummallisisa paikoissa. Niissä, joissa äiti yrittää ohjeistaa tai kieltää (esim hakkaamasta lasivitriiniä!), niissä joissa pitäisi toimia mahdollisimman nopeasti ja kiireellä sekä erityisesti niissä joihin liittyy herääminen millään tavoin. Enää meillä ei hymyillä aamulla. Meillä irvistetään.Voi tsiisus.

Kyllä kylässä voit käydä Känkkäränkkä kun on känkkäränkkäpäivä.
Onhan se kiva että lapsilla on oma vänkkäräsäärinen noita
Mutta älä tule liian usein känkkäränkkä, tule vain kerran viikossa. 

Kun sä pistät kaiken ihan länkkälönkkä, niin äiti syyttää ipanoita. 

 SE OTUS muutti meille ihan yhtäkkiä. Homma alkoi kovin viattomasti. Ihmeteltiin isännän kanssa, kuinka joku jaksaakaan yhtäkkiä ottaa enenevissä määrin spontaanit pultit, kun horjahtaa matkalla lelun luokse. Kuinka joku voikaan ärsyyntyä siitä, ettei osaa pukea kaulakorua joka kerta kaulaansa oikein, vaan välillä se lipsahtaa käden ympäri. MITEN JOKU VOI ärhennellä siitä, että talloo itse kantamansa kaulaliinan päälle ja kompastuu. No kyllä se vaan voi.

Kun aamulla täytyis tarhaan lähteä, niin lapsia kiukuttaa
Koska Känkkäränkä neuvoo väärin jalkoihin kenkiä laittamaan
Känkkäränkkä yllyttää lapset toisten leluja rikkomaan
Ja iloisesti naputtelee kepillään, kun saa lapset tappelemaan 

Se otus meinaa välillä päästä niskan päälle. Esimerkiksi entinen "en halua syödä mitään -tyttö" tahtoo nyt syödä kokoajan ja kaiken ja ihan samaa mitä minäkin. Joudun itse siis näkemään nälkää siihen asti, kunnes mukulalla on oma ruoka-aika. Ennen sitä on turha yrittää syödä, ilman että joku tulee silmät leiskuen rynkyttämään syöttötuolia tahtoen osansa. Eilen äiti parkani sain myös osansa, kun mainitsi ohimennen siellä kyläillessämme sanan MAITO. Siitä hetkestä lähtien helvetti oli irti. Onneksi viisaana "eihän sitä koskaan tiedä -äitinä" olin pakannut varanokkiksen ja tetran maitoa hoitolaukkuun. Onneksi, muuten olisi tullut ruumiita. 

Kyllä kylässä voit käydä Känkkäränkkä kun on känkkäränkkäpäivä
Onhan se kiva että lapsilla on oma vänkkäräsäärinen noita
Mutta älä tule liian usein känkkäränkkä, tule vain kerran viikossa
Kun sä pistät kaiken ihan länkkälönkkä, niin äiti syyttää ipanoita 

Tämä on jotenkin hyvin hämmentävää. Uhma jo nyt ja ikää vasta 14kk, huokaus. Mitä tälle muksulle nyt pitää tehdä, miksi se meni rikki, miten se korjataan? Onneksi olen - ihme kyllä - löytänyt asiasta huumoria. Eihän sitä raivopäätä voi ottaa vakavasti (muistele vaan omaa teini-ikää, ei siinäkään ollut mitään järkeä). Mukulalle tekisi mieli välillä nauraa. Mutta se täytyy tehdä nurkan takana, muuten sillä menee taas kuppi nurin.

Ja ihana kiitos Verskin valtakunnan mainiolle kirjoitelmalle "Tyypeistä" jotka muuttivat taloon. Meillä taitaa olla samat tyypit kylässä, mutta syypää taitaa olla  laulavaa kansanedustsajaamme lainaten jo tiedossa...

Ja kaiken takana onkin vain pieni paha noita.