Tänään oli viimeinen käyntikerta Rokotetutkimuksessa johon ollaan oltu osallisina jo vuoden ja rapiat. Mukula sai reiteensä tällä kertaa "tavisrokotteen" eli jokin pneumokokki ja kumppanit sinne tökättiin kahdella eri neulalla.
Tutkimuksen ansiosta jäimme ihan selkeästi plussan puolelle. Vaikka aluksi pelkäsinkin verikokeita ja ylimääräisiä pistämisiä, menivät ne aika kivuttomasti kuitenkin loppupeleissä. Itseasiassa tosi kivuttomasti, ensimmäistä rääkkäyskertaa lukuunottamatta. Muksu vaan istui käden taive ojenettuna kuin mikäkin kestopiikitettävä ja tutkaili mielenkiinnolla näytteenottoa.
Bonuksena saimme vesirokko- ja b-hepatiittisuojan ja innolla odotammekin ekaa vesirokkoaaltoa, että toimiiko rokote vai ei.
Lisäbonarina saimme korvatulehdusdiagnoosin. Pitkittynyt nuha ja köhä toi tullessaan korvatulehduksen, mutta siinä ei ole mielestäni mitään ihmeellistä, vaan siinä että tutkimustätilääkäri sen teki. Ihan hyvää hyvyyttään. Töidensä ohella. For free.
Rokotetutkimuksen ei missään nimessä kuulu sairaiden lapsien diagnosointi ja korvatulehdusten etsintä, mutta terve järki kuuluu. Lääkäreitähän hekin ovat. Ja ihania sellaisia. Nimittäin mikään ei ole sen nihkeämpää, kuin raahautua lekurista toiseen erilaisten diagnoosien ja toimenpiteiden perässä. Ihanaa, kun joku osaa kysymättäkin sen katsoa. Ja antaa antibiootit.
Ja vielä hymyillä kun äiti morkkaa lapsensa piikittäjän ammattia "aika rankaksi työksi kun joutuu lapsia huvikseen kiduttamaan." Ups.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti