Imetysviikko taitaa olla paraikaa meneillään
ja näkynyt muun muassa aina Helsingin Rautatieasemalla asti flash mobin
muodossa. Kyseisen tapahtuman järjestäjän mukaan imetyksen tukea ja tietoutta
on lisättävä (ilmeisesti kyseessä oli myös jonkinlainen julki-imutuksen
hyväksymisen edesauttaminen?).
Hyvä näin. Koskaan ei mistään asiasta ole
tarpeeksi tietoa, tiedotusta eikä varsinkaan tukea. Mukulan omavarainen
ruokkiminen on myös eräänlainen kriisitilanne tai erikoistilanne elämässä. Harva
on varmastikaan täysin osannut kuvitella etukäteen mitä se on, saatika
selviytynyt siitä täysin vailla kommelluksia.
Mutta, mitenkään
imettämisen voimaa väheksymättä ja sen tärkeyttä heikentämättä
haluaisin niin kovasti nähdä enemmän keskustelua pulloruokinnasta. En tietysti
tarkoita tällä sitä, että pulloruokintaa pitäisi suosia, vaan sitä että senkin
kanssa kamppaillaan ja siihenkin tarvitaan tukea.
Ihan oikeasti. Pulloruokittavienkin lasten
kanssa on rintaraivareita eli pullokiukkua. Pullotettavienkin lasten äidit
tuskailevat pullotteluun liittyvien teknisten ongelmien kanssa siinä missä rintaruokkijat
liivinsuojien, imetysvaatteiden ja tissirasvojen kanssa. Ja joo, pullon kanssa
ei tarvitse riisua paitaa keskellä katua, mutta mikro täytyy löytää. Pling!
Pulloilijat kohtaavatkin hankaluuksia siinä
missä rintailijat, mutta heille harvemmin heruu sympatiaa. Oikeastaan päinvastoin.
Pullon hoitokassistaan kaivava äitikokelas saa osakseen pulloa mittaavia
katseita ja kyselyjä miksi ei imetä. Ja ilman ulkopuolisten puuttumistakin se
ihana omatunto tai superäidin ideaalihaamu voi kaivella mieltä ja kääntää veistä
haavassa: miksi en imetä, en halua tai pysty siihen, tai osaa.
Eniveis. Toivon, että siinä missä imetystä
tuetaan ja ylistetään, tuettaisi myös heitä, jotka ovat pulloilijoita,
tahtomattaan tai tarkoituksellisesti. Ainakin itse sain tietoa tuutin täydeltä
rintarauhasista - ja sekään ei aina riittänyt - mutta en senttiäkään pullosta.
Sen me opettelimme itse ja muita kuulostellen.
Vaikeus ja tuen tarvehan piilee siinä, että sen mukulan syöttäminen ei nimittäin ole
yhtään sen helpompaa pullolla kuin luomu-utareella. Miksi siis tukea vain toista metodia?
Minä olen ruokkinut meidän 5 kk pojan vain ja ainoastaan rintamaidolla. (Siis toki nyt ollaan pari viikkoa jo maisteltu perunaa ym, mutta korviketta en siis ole kertaakaan antanut.) Alussa "jännitin" julki-imettämistä ja pumppasin aina pulloon maitoa, kun lähdimme johonkin kotoa, ettei tarvitsisi imettää missään ihmisten nähden. Joka kerta pullosta ruokkiessani ihmiset pälyilivät sivusilmällä ja olisi tehnyt mieli jokaiselle huikata, että tämä on ihan mun omaa maitoani. :D En ole varma katsoivatko nämä ihmiset, mutta ainakin siltä tuntui. Ehkäpä vaan vilkuilivat pientä vauvaa, eikä sitä pulloa. :)
VastaaPoistaSiis tää on just tätä syyllistämistä. Palkintohan siitä pitäisi antaa jos lastaan syöttää ylipäätään, eikö?
PoistaJa joo, mäkin säilöin omaa maitoa pullosyöttöjä varten, se oli jotenkin "omantunnontuskan lievitystä" jos pullossa ei ollutkaan nannia.
Mut tää on just se mitä tarkoitan. Koin valtavan tuskan sinä päivänä, kun avasin ensimmäisen tetran. Onneksi nyt osaan katsoa asiaa kauempaa, pääasiahan oli että lapsi söi!
Mä meinasin tästä asiasta avatua omaan blogiini, muttei tarvitse kun veit jalat suustani!
VastaaPoistaJouduin luopumaan itse imetyksestä säilyttääkseni edes jonkin verran järkeni (dieettasin allergisen lapsen vuoksi, ja syötävät ruoka-aineet vaan väheni koko ajan). Kun löytyi sopiva vastike aaltoja tehden siirryin siihen.
Edelleen, tytön ollessa lähes 8kk, välttelen julkisella paikalla maitopullon antoa, en vaan jaksa arvostelua/arvostelevia katseita.
Me pulloruokkijat ollaan muutenkin vähemmistössä, jo ilmeisesti ihan lain silmissä. Jos en väärin muista/ole ymmärtänyt niin on olemassa jokin laki/asetus/direktiivi mikä esim. kieltää vastikkeiden mainostamisen yms.
(tavallaan ymmärrän, onhan tissimaito jees, ja sitä tulisi tarjota lapselle jos se onnistuu ilman että kumpikaan kärsii fyysisesti tai henkisesti, mutta silti.)
Kiitos muuten hyvästä blogista, oon lukenut tätä tosi kauan mutta taidan nyt vasta kommentoida eka kerran!
Kiitos itsellesi kommentista ja pahoittelut että vein jalkasi suustasi =)
PoistaMeidän mukulan kanssa homma meni niin, että aina kyläillessä tai ylipäätään joka ilta klo 8 jälkeen pullo astui kuvioihin.
Mimmi veti meinaa sellaiset rintaraivarit, ettei siinä voinut olla kenenkään silmien alla syöttämässä. Pahimmillaan syötin sitä seisten ja asuntoa ympäri kävellen!
Siltä osin siis olin lähinnä helpottunut julkipullottelusta, sillä siihen eii liittynyt niin paljoa raivoamista ja äidin hermojen menetystä.
Rohkeutta siis vain julkipullotukseen. Sitten jälkiviisaana huomaat ehkä joskus että olinpas hyvä äiti kun en allergista lastani kiusannut luomumaidolla, vaan osasin etsiä hänelle sopivan metodin! Tätä on hyvä äitiys, ei mikään valinta tissin ja pullon välisellä kapealla akselilla.
Täällä pulloruokkija (täysimetys 4vk asti, sitten osittais-imetys 3,5kk asti ja kun lapsi kieltäytyi rinnasta, niin loppui imetys). Paras pullovinkki mitä oon saanut on että ei sitä korviketta tartte lämmittää :) Meillä lapsi syö tosiaan korvikkeen mielellään huoneenlämpöisenä tai (nyt kun on hampaita tulossa) jääkaappikylmänä. Mutta tosiaan jo siinä alkutaipaleella jäi (muiden kuin iltapullon) lämmitys ja se helpottaa kovin.
VastaaPoistaMeille paras apu on ollut Väestöliiton "Pullonpyörittäjän opas". Kullanarvoinen opus suorastaan (löytyy netistä googlettamalla). Joo ja kyl maar tunnen vauvariennoissa muiden mutsien kuumottavat katseet kun typykkämme saa pulloa. Mutta koitan olla välittämättä, meillä on ollut oma imetystaipaleemme ja sitä en vieraiden kanssa välitä ruotia, nyt ollaan onnellisempia pullonkäyttäjiä).
Mahtavaa! entiennytkään oppaasta, oisi voinut joku siitä vinkata tässä matkan aikana.
PoistaItselleni paras tuki on ollut ystäväiseni, jolla on muutaman viikon vanhempi muksu. hänen kanssaan ollaan sitten kaivettu yhdessä kaikki puskaradiot läpi ja standardoitu molemmille muksuille hyvä syöttökäytäntö, parhaimmillaan ne söivät ruokansa suorastaan kaanonissa ja minuutilleen samaan aikaan.
mutta ilman vertaistukea... en tiedä kuka muksun olisi syöttänyt ja miten?
Olen lukenut mukavaa blogiasi jo jonkin aikaa, mutta tämä taitaa olla ensimmäinen kommenttini. Ainakin näin lapsettomana voin sanoa, että joskus saatan vahingossa katsella pulloruokailevia vauvoja, mutta vain siitä syystä, että se on valtavan suloista! En arvostellen. Rintaruokkivia en jostain syystä koe kohteliaaksi katsella tai edes vilkaista, niin luonnollista kuin se onkin.
VastaaPoista