Miltä tuntuu olla taaaas helkkarin väsynyt?
Silmäpussit olan yli heitettynä ja niskan taaksen rusetille solmittuna voin todeta, että ihan jäätävältä, varsinkin kun on töissä eikä pääse päiväunille, tai saa edes herätä hitusen myöhemmin aamulla kuin esim. kello 05.45.
Luulin että jo nelikuisena koko yöt läpeensä nukkuva lapsonen olisi jotenkin pysyvä ilmiö, mutta vuoden täytettyään meillä on jostain syystä menneet yöt taas ihan pipariksi. Muksu ei vaan suostu enää menemään nukkumaan, vaikka mitä keinoja unikoulusta huudatukseen asti ollaan koetettu.
Nukkumaan ei mennä illalla, yöllä eikä varsinkaan päivällä. Yölläkin tahdotaan herätä kerran tai kaksi ja huudetaan täyttä kurkkua tunnin pari. Tsiisus. Ei tätä jaksa.
Huomasin ajautuvani tuttuun ajatuskehään, jota harrastin muksun ollessa 9-11 kuinen. En jaksa enää, lähden litomaan, häivyn maasta, vaikka koko planeetalta jos se vain lievittää ahdistusta.
Luovutan.
Ennen totaaliromahdusta rohkaistuin kuitenkin avaamaan suuni äidilleni ja kaatamaan koko tuskan siitä, että en enää pysty taistelemaan muksua joka saakelin ilta nukkumaan tunnin verran, sitten roikkumaan joka perkeleen yö kaksi tuntia pinnasängyn laidalla nukuttamassa sitä ja sitten vielä joka helvetin seuraavana päivänä taistelemaan päiväunien kanssa vähintään tunnin.
Äitini sanoi vain että tiedän tunteen. Kuopuksensa oli kuulemma samanlainen lapsi. Minkätakia siskoni nukkuikin miltei kouluikäisekseen vanhempiemme välissä.
Thats it. Mitä rakettitiedettä.
Luovutamme täten taistelut suosiolla ja alamme nukkumaan perhepedissä. Tosin sillä rajoituksella, että murmeli laitetaan omaan sänkyyn alkuillasta ja huudon kajahtaessa roudataan väliin. Näin helppoa. Periaatteet roskiin ja unista nauttimaan.
(ja itselleen tietty kuopaa kaivamaan mutta en jaksa siitä nyt ottaa herneitä...vielä)
Voih. :( Meillä nukuttiin tuossa kolmikuisena 7-8 h pätkä yöllä ja syötön jälkeen vielä 2 h lisää. Ajattelin että se on nyt sitten pelkkää plussaa siitä eteenpäin, mutta nyt 4-5 kk välillä on herätty MONTA kertaa yössä. Ihan pienenä 3 h unipätkä oli aivan varma juttu, kun yöunilleen nukahti, mutta nyt saattaa eka tutinkaipuu iskeä jo 1 h unien jälkeen. Tissille olen joutunut ottamaan muutamana yönä jo puolen yön aikaan, kun en ole enää keksinyt muuta keinoa saada poikaa rauhoittumaan. Kun on kerran otettu viereen, niin ei ole ollut mitään mahista siirtää enää omaan sänkyynsä. Jopa se että minä käännän kylkeä, on herättänyt välillä pojan. Olen koko ajan ajatellut, että sitten joskus 1 v paikkeilla viimeistään nukutaan pitkiä katkottomia öitä. Nice.
VastaaPoistaUh, kuulostaa raskaalta
PoistaTiekkö, en ole mikään neuvontamaattori, mutta musta tuntuu, että se herää maidon hajuun tai syömisen ihanuuteen vaikkei olekaan nälkä eli ehkä unikoulua kehiin?
Peukut pystyyn, että jotain keinoja löytyy. ja monethan puhuu vuoden iheellisestä rajapyykistä, mutta meillä se meni toisin päin. Toivottavasti olemme poikkeus...
Heheh.. Oliskohan meillä toivoa että tyttö nukkuis sitten vuotiaana yönsä läpi? Meinaan tänään päivälleen 8 kk:na täydet nukutut yöt on laskettavissa yhdelä kädellä?
VastaaPoistaKummityttö siirtyi kanssa samanlaisten vaiheiden jälkeen vanhempien kainaloon nukkumaan ollessaan 11kk, rauhoitti puoleksi vuodeksi kaikkien unet, ja sitten siirtyi takaisin omaan huoneeseena.
Kummitytön äiti muuten tulkitsi että rikkinäiset yöt oli yhteydessä äidin töihinpaluuseen, ja että tyttö "oireili ikäväänsä" noin?
Vaikka mistäs noista tietää. Mä oon jo luovuttanut, näillä mennään ja kyllä näidenkin lasten kanssa tulee se vaihe että niistä saa repiä sängystä ylös (viimeistään murkkuiässä).
Hmm. ehkä töihinpaluullani on yhteys tähän, jotenkin aavistelen samaa. Muutta miten käykään kun tarha alkaa tammikuussa... voih.
PoistaMurkkuikää odotellessa, silloin iitä murheita ei sitten ole ollenkaan, eikö ;)
On pakko kommentoida Kirsulle, että toivoa on! Meillä herättiin tasaisen varmasti 0kk-1v.1vko 5-20 kertaa yössä joka ikinen yö. Läpi yön nukkuminen oli kaukainen haave, mutta ajatus ehkä ensi yönä kantoi uskomattoman pitkälle.. :D Ei auttanut perhepedit eikä mitkään. Mutta nyt olemme ihanat 2kk nauttineet katkeamattomista unista! Yritän nauttia joka ikisestä nukutusta yöstä, kuin se olisi viimeinen, sillä koskaan ei tiedä milloin "härdelli" taas alkaa (jos on alkaakseen). Töihinpaluu häämöttää edessä, jolloin mahdollisesti jonkinlainen häiriötilanne uniin ehkä taasen "saadaan". Sitä "odotellessa"...
VastaaPoistaOnnea 2 kk unista. Ai että niitä arvostaa!
PoistaMe ollaan juuri nautittu kahdesta semihyvästä yöstä muksu kainalossa. omg, vaoin melkein sanoa, että uskallan jo pikkuhiljaa ajaa autoa =)
TOivon sormet ristissä, että tästä seuraisi jotain hyvää, muutoin kuin kieltämättä aika ihanaa läheisyyttä muksun kanssa..