Nyt on vanhuksille kerrottu, siis omilleni, Isännän sukua pantataan vielä. Ja omaa rakasta siskoani, joka ei ole tällä hetkellä samassa maassa, kuin me (annathan anteeksi).
Vanhuksillekertomista varten oli varattu oikein hienoa alkoholitonta Kuusenkerkkä -kuplivaa ja sopivaa hetkeä pantattiin. Hetki löytyi ja taisin olla hieman ylivirittynyt tilanteeseen, sillä purskahdin suvereenisti itkuun heti julkistamisen jälkeen. Ylidramaattisen nyyhkytyksen keskeltä huomasin varsin nopeasti, että kukaan muu huoneessa ei näyttänyt tiputtelevan yhtään kyyneleitä. Eivät edes tulevat isovanhemmat, joiden ajattelin vähintäänkin kyynelehtivän onnesta lapsensa suuresta saavutuksesta.
Tuleva isoäiti, rakas äitini, totesi vain hymyssäsuin että "arvasin" ja kertoi jo odotelleensa uutisia jonkin aikaa. Tuli ihan lässähtänyt pannukakkuolo: minusta oli ilmeisesti näkynyt jo viikkoja tämä olotila ja ympärilläni oltiin huomaamattani kytätty oikein urakalla, koska totuus tuodaan julki. Isäni oli tosin yllättynyt ja oli uinunut miehisen tietämättömään tyyliinsä jossakin "lapseni on vasta niin pieni" -tilassa, että lapsanlapsiuutinen tuli ihan yllätyksenä. Illan mittaan sain häneltä useita pyytettömiä halauksia liikuttuneen hokeman "hienoa, hienoa" kera. Silloin onneksi tuntui, että olisin voittanut raskaaksitulon maailman mestaruuden eli eivät nyyhkytykset loppujen lopuksi nyt ihan hukkaan menneet.
Seuraavaksi ovat vuorossa ystävät, joiden parissa olen huomannut saman oletko raskaana -kyräilyn. Tipaton tammikuu ei näytä menevän ollenkaan läpi, vaan limulasiani seurataan niillä tietyillä katseilla. Naisväki hymistelee ympärilläni tietyllä tapaa ja vaihtaa selkäni taka vaivihkaa tietynlaisia kommentteja. Ystäville asiat paljastetaan kuitenkin julkisesti vasta viikolla 12. Arvasivat he tai eivät. Sitten saa nähdä, tuleeko paljastuksesta taas pannukakku vai uutinen.
vko 9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti