Mietin kotimatkalla töistä, kuinka pitkä aika siitä onkaan, kun aloimme isännän kanssa harkitsemaan jakaantumista. Tästä on aikaa jo miltei vuosi. Jos lapsenteko olisi ollut itsestäänselvyys olisi meillä jo nyt pieni nyytti kainalossa tai vähintäänkin toinen jalka synnytyssalissa.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin nopealla tahdilla kuin aluksi kuvittelin. Oli vaikea hyväksyä, että lapsia saadaan, ei tehdä. Ne tulevat kun ovat tullakseen ja sellaiseen elämäntilanteeseen, mitä ei voi ennalta tietää.
Olin aluksi suunnitellut hyvin tarkasti, mihin saumaan lasten hankinnan olisi hyvä osua. Suunnittelin ja järjestelin projektit töissä siten, että tilanne olisi mahdollisimman optimaalinen. Ei keskeneräiseksi jääviä projekteja, ei työpaikan vaihtoa, ei määräaikaisuuksia jne jne. Ehdin vielä suunnitella senkin, kuinka kätevää olisi saada lapsi kesän alussa, siten kesälomat sun muut menisivät juuri nappiin.
No, kuten tiedämme tilaus laitettiin tuolloin menemaan, mutta vastaus jumittui postiin ja tuli vasta nyt perille. Jouduin tämän myötä hyväksymään sen, että lapsen tuleminen menee muiden asioiden edelle ja jyrää tullessaa omatoimisesti kalenterin tyhjäksi.
Näin on käynyt myös nyt. Olen juuri vaihtanut työpaikkaa ja aloittanut vuoden vaihteessa uuden mittavan ja supervaativan projektin, jossa toimin avainasemassa. Projekti on läsnäoloa vaativa ja tarvitsee pitkää yhtenäistä ajatusta sen kulusta. No, sopimuksen allekirjoitettuani ensimmäinen tehtäväni on ilmoittaa esimiehelleni olevani raskaana. Heti kun 12 viikkoa tulevat täyteen aion viedä tämän "suru-uutisen" hänelle ja toivon parasta: älä suutu, hermostu, pety.
Tätä en todellakaan suunnitellut meneväksi näin, mutta ajoitukselle en voinut mitään. Ensi syksyn olen jo joutunut mielessäni varaamaan kuolalle ja vaipoille.Tämä lapsi oli otettava, kun se kerran ilmoitti tulostaan, sillä toisesta mahdollisuudesta ei voi tietää, onko siitä takeita.
Tämä on myös jotain, mitä en halua missata. Projektimaailman uskon menevän eteenpäin ilman minuakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti