Kesä lusittu, tervetuloa syksy ja arki. Auts kun teki kipeää. Viitisen viikkoa on mennyt heinäpellossa. Ihanassa sellaisessa.
Viikoista viimeisimmät vietettiin ihan vain erheen kesken omalla mökillä. Kaadettiin puuta, maalattiin saunaa, tuunattiin takka ja kalastettiin. Ja leikittiin leikkimökissä. Jo toisessa sukupolvessa.
Mökkimme leikkimökki on rakennettu aikoinaan minun ja siskoni käyttöön. Sen jäkeen sitä ovat kolunneet lähes kaikki mökin vieraana olleet lapsukaiset. Joskus jopa aikuiset, jolloin 120x120 senttinen pikkumökki on ollut hätämajoituksena. juhannusvieraille (ahdasta!!)
Jossain vaiheessa leikkimökki suorastaan metsittyi, kun alkuperäisasukkaat kasvoivat posliinisten kuppien ja kippojen yli. Sen valtasi koppakuoriaiset, hämähäkit ja kuolleet kärpäset. Leluistakin puolet katosi ja maalit rapistuivat. Meinasin jossain vaiheessa ehdottaa koko höskän tuhoamista, Kuka silläkin enää leikkisi? Mutta äitini pisti vastaan. Kyllä sinä jolku päivä sitten ymmärrät miksi.
Viime kesänä se uuden elämän. tuolloin kuvissakin näkyvä kaksvee säntäsi ensi kertaa innoissaan omaan valtakuntaansa. Kipot ja kupit kolisivat. Kärhö rupesi uudstaan kukoistamaan säleikössä. Saniaiset reipastuivat.
Mökkiä päätettiin tuunata lisäterassilla. Isäntä rakensi rakennusjanoissaan puisen tasanteen, johon mahtuu terassituolit pöytineen. Sisätilat siivottiin ja puunattiin, kahvikannuille etsittiin sopivat kannet,. Minien valtakunta oli taas valmis käyttöön.
Nyt mökistä löytyy vanhaa Brion hellaa, lankapuhelinta (sitä sitten ihmetellään ), posliininen astiasto kahvipannuineen, tehosekoitinta, käsienpesuallasta ja keittiöstä yli jääneet kattilat. Terdellä tarjotaankin säännöllisesti salaattia, kahvia ja lehtisoppaa. Mehukestejäkin pidetään jossei aikuisille niin ainakin nukkevieraille.
Ja vanhemmilla on hetki omaa aikaa. Lopulta ymmärrän miksi mökki tuli tontille ja miksi se kannatti sittekin säästää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti