torstai 28. elokuuta 2014

It bites ja imetyksen ihmeet


Imetystaipaleeni alkaa pikkuhiljaa olla paketissa. Viimeistä päivää viedään kaiketi tässä ihan lähiaikoina. Mieli on ehkä hieman haikea, mutta toisaalta ehkä jo oli aikakin.

Kohta koahdeksan kuukautta maitobaarina oloa takana jo toistamiseen. Se on kestänyt paljon pidempään ja kokonaisvaltaisemmin, kuin isosiskon kanssa. Sen kanssa imetys oli kamalaa.

Pulmana ei suinkaan ollut maidon määrät tai kivut, vaan päin vastoin. Maitoa olisi rittänyt vaikka pienelle kylälle. Ja se oli haastavaa. Joka ikinen paikka täynnä maitoa. Sitä suihkusi seiniin asti. Paidat, sänky ja liivit märkinä ei ollut kiva elää.

Lisäksi muksu, joka muuten nykyäänkään ei pidä ruokailusta, inhosi maidon syömistä. Rintaraivarit olivat jäätäviä. Lisäksi koin koko homman niin sitovaksi, että pulloa roikutettiin heti alkumetreistä lähtien osana päiväruokailua. Hybridimenetelmällä mentiin aina kuuteen kuukauteen  asti.

Nyt olen täysimettänyt pidempään kuin osasin ajatella.Olen ollut niin onnellisessa asemassa kehoni kanssa että toisellakin kierroksella maidosta ei ole ollut pulaa, vaan imetys on voinut ollut oma valinta. Toisen mukulan tuoma varmuus lasten hoidossa ja oman kehon parempi tuntemus ovat auttaneet imetyksen kanssa. Se on paikoittain ollut jopa kivaa.

Suurin kannustin on ollut oma muksu, joka rakastaa syömistä ja rintamaitoa. Se ei kertakaikkiaan halunnut pulloa, mistä taisteltiinkin tovi joku aikaa sitten. Tissien perään hihkuva ja paitaa repivä mukula on uutta minulle. Se on jotenkin hellyyttävä, kun sylissä istuu omaa maitokutsuaan ukiseva vauva, joka hakkaa päätään ja käsiään äitinsä rinnuksiin. Voiko sen enempää viestiä, että anna jo!

On ollut sangen ihmeellistä, jopa taitanomaista syöttää muksua aamun tunteina sängyssä. Katsoa, kuinka toinen nukahtaa maitohorrokseensa ja nukahtaa itse myös niille sijoilleen. Esikoisen kanssa ei näitä hetkiä montaa koettu. Hän oli hyvin erilainen syöjä ja minä erilainen syöttäjä, kuin nyt.

Siispä kiitän ja kumarran tästä mahdollisuudesta. Se on ollut hieno matka ja se loppunee piakkoin, kun hannaan päästää siitä vihdoin irti. Pulloshowta onkin pyöritelty viimeaikoina yhä enemmän ja enemmän, imetyksen aika on pian ohi.

Tai jos ihan rehellisiä ollaan, niin jos ei tuo riiviö pian keksi muuta paikkaa teroitella uunituoreita hampaitaan, niin homma loppuu sen sileän tien!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti