P*ska juttu mut minkäs teet

Iloinen äiti kärryttelee hihkuvan pikkusiskon kera päiväkodin pihalle. Ollaan ajoissa paikala, sillä tänään haetaan isosisko ensimmäistä kertaa päivähoidosta. Käytävällä kirmaa vastaan tohkeissaan oleva Esikko, joka kertaa päivän tapahtumia. Päiväkotitädit hymyilevät ja kertovat samaa tarinaa; päivä on ollut mukava.

Ihanaa. Ensimmäinen tarhapäivä on ollut mahtava, tästä on hyvä jatkaa!

Pihalla nostellaan mukuloita kärryyn. Pienempi alas omaan poteroonsa ja isompi ylös. Juntataan hoitolaukku tuttuun tapaan kärryjen sankaan roikkumaan ja ihastellaan isosiskon tekemiä piirustuksia. Pistetään hymyssäsuin jalasta pienen kiukkukohtauksen kera lentänyt kenkäkin takaisin pakoilleen.

Kyllä tämä äiti jaksaa pienet kiukut kun päivä on ollut aurinkoa täynnä. Nyt startataan kohti kotia päiväunille ja syömään.

Kunnes. Kädestä. Löytyy. Kakkaa. Paljon. Paljon! Liikaa!!

Mitä? Kuka? Missä Milloin?

Tajuan kauhukseni että alapoterossa kirkuva pikkusisko on salamyhkäisesti vääntänyt historian suurimmat vaippaan sillävälin kun juttelin tarhatätien kanssa. Voihan vadelma. Ja sitä tursuaa lahkeesta. (Ja on siis edelleen koko kämmeneni täynnä.)

Tajuan samassa, että tuotoksia on myös rattaiden työntööaisassa. Ja hoitolaukun olkahihnassa. Isosiskon tarharepussa. Kengissä. Hameessani. Kyynärtaipeessani. Muksun makuupussissa. Ihan joka paikassa.

Olen kakkakammoinen. Ja tämä on minulle äärimmäinen katastrofitilanne.

Kulutan hädissäni paketillisen wipeseja käsiini, vuoraan työntöaisan toisella paketillisella jotta pääsen kotiin. Työnnän huutavan kakaralauman kotiin järkyttävässä mielentilassa. Kiljun, kiroan ja äksyilen kaikille. Olen hysteerinen. Kotona desinfioin käteni olkapäitä myöden ja laitan pyykkikoneeseen ihan kaiken mitä irtoaa. Lopuille artikkeleille tehdään myöhemmin tolupesu.

Huh. Selvisin. Trauma jäi, mutta hengissä ollaan.
Muksuille sapuskaa, ihana parmesaanirisotto nenän eteen ja syöm...

"Äitii, kakkahätää!!!!"

Inhoan vessajuttuja.