Älä heitä sitä lasta!

Istuimme idyllisesti lautantaina piknikillä. Joka ei tietenkään mennyt kuin leffoissa.

Päädyimme erääseen asukaspuistoon harjoittelemaan isomman kiipeilytaitoja sellaisessa punaköysisessä Eiffeltornin muotoisessa kiipeilyhässäkässä. Isompi kiipesi hyvin, hieman liiankin hyvin ja päätyi vähän väliä sydäntäsykähdyttävän liian ylös. Mutta osasi tulla alaskin. Ilam havereita.

Isompi ei ollutkaan tälläkertaa se ongelma, vaan pienin.

Sillä välin kun itse vahdin kiipeilevaa isosiskoa, ryhtyi Isäntä pikkusiskon syöttöpuuhiin. Naps vaan ja kalkkunamuhennoksen korkkia auki. Nalkäinen vauva odotteli sapuskaansa sivummalla. Huonoksi onneksi saman herkullisen tuoksun bongasi kiukkuinen ampiainen, joka päätti tulla aterioimaan yhtälailla.

Tämän seurauksena kuului yhtäkkiä kaamea miehinen kiljahdus karjahdus ja hysteeristä itkua. Isäntää oli pistänyt lasta pitelevään käteen ampiainen. Ja tämän seurauksena nurimmaisemme oli lentänyt kaaressa maahan. Onneksi alla oli turvahiekkaa.

Näky oli koominen kun isäntä huusi että minua pisti ampiainen ja minä siihen, että älä nyt hemmetti heittele sitä lasta!! Muut kanssa puistoilijat kaikkosivat kovaa vauhtia horisonttiin...

Traumasta selvittiin pinta naarmuin ja yhtä pistoa viisaampana. Samalla naureskelin sillä, kuinka esikkomme aikanaan sai ensimmäisen haverinsa kylvyssä pumpulipuikkorasiasta ja kuinka sitä ihmeteltiin . Tämä lauantaipäivän äksidentti meni jo siihen peruskauraan. Normi päivä.