Köykäinen kutomo

Huolimatta ala-asteen kässäopeni tarpeesta tuhota kiinnostukseni käsitöitä kohden, muun muassa sulkemalla minua rangaistukseksi kaappiin kun en osannut virkata, olen onnistunut luomaan jotain suurta!

Olen veistoihmisiä, kässäntunnit jäivät koulussa siihen minimiin ja pakkoon. Koskaan en oppinut virkkaamaan, enkä kutomaan. opmelukonetta osaan käyttää juuri ja juuri. Tosin siitäkin löytää uusia nappuloita, joiden käyttötarkoitukselle ei ole harmainta hajuakaan. Kuten langan kireyden säätö. Kuka sitä oikeasti käyttää? (Nimimerkki:  Tehdasasetuksilla mennään edelleen)

Enihau, opettelin omatoimisesti virkkaaman kun halusi maton. Kipaisin Soukan ostarin superihanaan lankakauppaan ja nappasin noviisina kyytiin trikookudetta sylikaupalla. Siitä sitten monen tuskaisen ja tuskattoman illan jäkeen muotoitui vessan pitsimatto. Myöhemmin myös keittiön matto.

Yritän aina kovasti aluksi seurata ohjeita, mutta jokin menee pieleen. Tässä huomaan kässä tuntien puutteen, sillä en osaa tulkita 2kjs + 6 ps + 6s -kieltä ollenkaan. Vaikka googlaan minkä ehdin, ja löydän jopa ohjevideoitakin, en kertakaikkiaan saa samanlaista jälkeä aikaan. Siispä sovellan.

Tässä kohtaa homma muuttuu aina ihan villiksi. Koskaan ei tiedä mitä lopputulema on. Erityisesti tämää näkyy uusimmassa haasteessani, kässänopen painajaisessa. Muksulle kudottu villatakki on jo kolmesti purettu miltei lähtökuoppiinsa muuttunut kuusiosaisesta ompelukokonaisuudesta neliosaiseksi sovellukseksi ja muotoutuu edelleen kohti tuntematonta.

En kertakaikkiaan osaa ommella hihoja, etu- ja takakappaleita erikseen vaan teen tällä hetkellä ison T-kirjaimen muotoista vapaata sovellusta. En tiedä onko vika langassa, puikoissa vai puikkojen päässä, mutta ohjeen silmukkamäärät eivät osu lähellekään omaa työtäni. Katsotaan sitten kesän loppupuolella tuleeko siitä nukenvaate vai ihan käyttökelpoinen kauhtana. En se ole nyt niin vakavaa.

Toisaalta sovella ja säädä -metodini on rentouttavaa, suorastaan meditatiivista (aina siihen asti kun jotakin pitää purkaa). Lopputulema on oikeasti omatekemä ja kaavoja ei ole matkan varrella paljoa rapisteltu.

Mutta, suosittelen em. villatakin kokeilemista. Jos kaltaiseni puuseppä on saanut edes yhden takakappaleen, hupun ja puolikkaan toisesta etukappaleesta valmiiksi, pystyy siihen pahempikin tunari.