Kuinkas sitten kävikään?

On elämä omituinen. Välillä se yllättää ja vie jalat kirjaimellisesti alta. 

En välillä tajua. Vaikka sitä kuinka yrittää elämäänsä suunnitella ja harkiten tehdä isoja siirtoja, niin ei ne kuitenkaan mene kohdalleen kun haluaisi. Palaset lokahtelevat paikoilleen milloin tuskaisen hitaasti, milloin äkkiarvaamatta.

Murmelin odotettiin miltei vuoden ilmoittavan itsestään. Tuskaisten tikuttelujen, kalenterin maanisten seuraamisten ja lopulta Väestöliiton konsultointiajan seurauksena plussa pärähti. Ensin keskenmenona, sitten miltei heti perään 9 kk kestoisena. Tämä tietenkin juuri sekuntia ennen, kuin sain nimeni työsoppariin ja uuden projektin alulle töissä. Kiva sitä uutista oli esimiesnaiselleni kertoa...

Nyt kahta ja puolta vuotta myöhemmin, sama projekti jatkuu edelleen ja on kohta onnellisesti päättymäisillään. Kriittiset closing hetket käynistyvät vuoden lopun lähestyessä. Ensi vuoden keväällä jo lennetään, pusketaan artikkeleita pihalle ja kruunataan loppuraportti. Shamppanjapullot poksahtelevat, haastatteluja jaetaan vähintään Ylelle ja Maikkarille ja kultaisia todella ansaittuja tutkijapisteitä ropisee pitkin poikin.

Nää.

Minä istun silloin kotona maitobaarina ja kerään ei niin kultaisia äitipisteitä. Meille syntyy ehkä jo tämän vuoden puolella, rakettien paukkuessa, toinen yllätysmurmeli. Fuk.

Huomaa muumimamman silmäpussit..
(kuva lainattu)