Ideologiaani kuuluu jossain määrin myös se, että jos näen mukulaani murjottavan jtotaalisesti ossain en mene helposti väliin. Hoitakoon itse omat sotkunsa. Vuorovaikutustaitoja harjoitellaan läpi elämän ja erilaisia ihmisiä ja heidän toimintatapojaan on opittava lukemaan.
Eilen jouduin kuitenkin puuttumaan asiaan kommunikointi välineiden puuttuessa. Oltiin murmelin kanssa Mannerheiminlastensuojeluliiton päiväkahvilan järjestämässä ilta-actionissa. Tilat täyttyivät eri tasoisista ja temperamenttisista mukuloista. (lue mukavat lapsoset ja kauhukakarat).
Lasten kerääntyessä riehuntanurkkaukseen tein saman tien havainnon, että meidän mukula oli porukan rauhallisimmasta päästä. Toisin sanoen se oli porukan nuorin, hiljaisin ja murjottavin. Siinä missä muut starttasivat riehumisen ja pistivät vitosvaihteen silmään alta aika yksikön, seisoi pieni tyttöni keskellä metakkaa sormi suussa.
Riehuntaa johti varsin suurikokoinen nolla sanaa omaava poika, joku kirjaimellisesti rymysi kaikkien ylitse. Puhumisen lahjat olivat väistyneet selkeästi motorisen kehityksen tieltä ja sanattomuutta paikattiin vimmatulla sinkoilemisella ja ölinällä.
Ölinäpetteri keksi nopeasti porukan heikoimman linkin, joka hänen pahaksi onnekseen saatui olemaan tyttäreni. Aikansa tyttöäni murjottuaan mm. sohvan istuinosalla sai riehumaakari aikaan toivomansa lopputuloksen, ja riehuntanurkkauksesta alkoi kuulua kohtalaisen kovaa itkua ja huutoa.
Vääntäydyin paikalle selvittämään tilannetta. Raportti oli seuraavanlainen:
Äiti poika töömäs, ei saa töömätä!
Samalla ÖP:n äiti mateli seinustalla heittäen jotain "lapset on lapsia" -katseita tekemättä elettäkään lapsensa käytöksen korjaamiseksi. Siispä kunnon kansalaiskasvattajana ojensin kovaäänisesti ölinäpetteriä olemaan tönimättä ja murjomatta itseään pienempiä ja pyytämään anteeksi. Vastaukseksi sain, kuten arvata saattaa, lisää öliöliä huitomisten ja heittelehtimisen kera. Äidiltä en senkään vertaa.
Ymmärsin että jo pientenkin taaperoiden tasolla löytyy niitä, joiden kanssa kommunikointi on vaikeaa. Näitä ihmisiä tulee isona lisää vastaa työpaikoilla, kaupankassoilla, aviopuolisoina. Huonojen kommunikointikeinojen puutteessa ne kohtaavat vastaantulijansa muilla keinoin, huutamalla, ahdistamalla fyysisesti, kovistelemalla sanoin ja elein.
| lainattu |
Vuorovaikutuksen oppimisprosessi on onneksi elinikäinen, mutta pahoin pelkään, että pienenä ne peruskeinot ja neuvottelun alkeet kuitenkin opitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti