Juoksin äsken henkihieverissä kokoukseen tajutakseni paikan
päällä, että olen kahden tunnin mittaisesta kokouksesta puolitoista tuntia
myöhässä. Fask.
No ei siinä mitään, ei mulla olisikaan mitään tähdenlentoja
STM:lle ollut antaa juuri tässä kokouksessa, mutta itseäni missaaminen harmitti
kovasti. Kokouksesta myöhästyimsestä syytän juuri ohjelmistopäivityksen
läpikäynyttä työkonettani, mutta jotakin muutakin on pielessä.
Tajusin kokoukseen tuskan hiki otalla rynnittyäni, että en
edes ollut muistanut valmistautua kyseiseen kokoukseen. Jotakin piti
puheenjohtajalle lähettääkin, mutta en enää muista lähetinkö sitä itse asiassa ollenkaan
vain en.
Viimeistään kokouksen päättyessä, runsaan 30 minuutin
takaisen entreeni jälkeen, kokoussämpylää himoitessani tajusin jonkin
muuttuneen. Työminästäni on tullut tätä nykyä höveli, hajamielinen, hetkessä
elävä. Se on jotenkin samanlainen tila mihin olen äidiksi tullessani joutunut väkisin
tottumaan. Asioita tulee ja menee, välillä järjestyksessä ja välillä epäjärjestyksessä.
Ei kaikki ole niin justiinsa.
Äitinä sitä on jotenkin joutunut tottumaan yllättäviin
tilanteisiin, joissa sovelletaan paikan päällä vaan jotakin. Selviydytään ties
mistä special tilanteesta. Joka äidin tekstareissa on pikavalintana seuraava viesti
kylään kutsujalle lähetettäväksi: sori, tulemme
myöhässä, on kato vähän situation päällä…
Aiempi parin vuoden takainen minäni ei ollut koskaan ikinä
ever myöhästynyt yhdestäkään kokouksesta tai tapaamisesta, tai osallistunut
kuuna päivänä kokoukseen ilman valmistautumista. Nyt se sama säntillisistä
säntillisin tyyppi löytää harva se viikko itsensä juoksemasta tuhi kainaloissa
virraten ties mistä mihin. Ja vielä töissä!
Superneuroottisen ajoissa olijan aikataulu paukkuvat ja
ajatus on tahmaista koskien elämä miltei joka osa-aluetta. Paitsi kotia, sinne
tämä säätö jotenkin sopii ja vieläpä helpottaa arjen pingottamista. Mutta
pitääkö sen levitä töihinkin. Argh.
Mietinkin usein jäikö synnärille siihen lattialammikkoon sittenkin
jonkin tärkeä puuttuva palanen. Tai, ehkä sittenkin, vaikka jäikin niin onko se
vakavaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti