Meillä oli töissä Keket eli kehityskeskustelut. Ja sanotaa nyt ihan suoraan, että en ole
mikään keke fani yilpäätään. Niistä ei jotenkin koskaan ole hyötyä yhtään
mihinkään, varsinkaan perustutkijan määräaikaisuuksien viidakossa. Mieti siinä
sitten urakehityksiä, kun tulevaisuuden näkymät ovat pätkäluonteisia. Erityisesti tämän kevään keke herätti turhautuneisuuden
tunteita ja lomakkeen täyttö oli miltei ylivoimaista. Jotenkin kysymykset eivät
tuntuneet ajankohtaisilta.
Työtehtävien
määrittely - mitä on meneillään juuri nyt?
No mitäs tässä, edelleen niitä vaippoja vaihdetaan,
opetellaan lusikan käyttöä ja mukista juomista. Laulamistakin harjoitellaan ja
puhetta tulee koko ajan lisää.
Niin siis tarkoitin, että äitiyslomalta ollaan pikkuhiljaa
kotiuduttu ja annetut työtehtävät suoritettu, projekti rullaa hyvin
Mennen kauden
arviointi – miten arvioit suoriutumistasi?
No olihan se rankkaa, varsinkin kahdeksan kuukauden kohdalla
en ikinä olisi uskonut että selviän hengissä. äitinä olemiseen olen kuitenkin
tyytyväinen ja omasta suorituksestani ylpeä, ylämäkineen ja alamäkineen.
Ai siis projektin osalta? No ihan hyvin se on mennyt. Mitäs
tässä työt tulee tehtyä. Perussetti.
Tulevan kauden
tavoitteet – mihin ollaan menossa ja miten tulokset näkyvät?
Kohta ollaan jo puolentoista vuoden rajapyykillä, siitä
sitten kohti kahta vuotta ja jännittävää uhmaikää. Odotan sitä innolla ja
kauhulla. On myös äärettömän siistiä nähdä kun sanoja tarttuu muksuun lisää.
Viimeksi eilen saatiin kuulla ensimmäistä kertaa, kun murmeli kertoi päivänsä
kulusta ihan itse: Isi, auto, kakku, puisto. Isin kanssa mentiin autolla
puistoon ja tehtiin lumikakkuja. Mahtavaa!
Siis mitä, nytkö pitää nimetä viisi tavoitetta? No hoitaa
projekti loppuun kunnialla ja sitä rataa. Riittääkö tämä?
Ammattitaidon
kehityssuunnitelma – urakehitys ja
pitkän aikavälin tavoitteet?
Jotenkin se toinen lapsi nyt sitten kuitenkin kummittelee
mielessä. Josko siihen uskaltaisi ryhtyä. En kyllä tiedä miten siitä selvitään,
mutta vakavassa harkinnassa on. Kehittäisi ainakin äitiyttä ja pääsisi
treenaamaan jo opittuja kikkoja uudelleen. Ehkäpä jo ensi syksynä.
Saiskos sitä vakkarityösopparia, ai ei. Joo joo tehdään se
lisuri ja väikkäri joskus. Hei evvk, en jaksa nyt miettiä, koska pääsee
lounaalle?
Yhteistyö ja palaute,
palkkakeskustelu
Kai sillä hoitovastikkeella voisi elää jos sen toisen
mukulan hankkii eikä se määräaikainen työsoppari kai ole maailman loppu vaikka
tulisikin nyt raskaaksi…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti