40 astetta, 3 päivää+6 lisää, 1 ihana Tuffe

Pläääh. Murmelaatilla on joku mysteeripöpö, kuumetta on jo kolmatta päivää ja joka ilta se kipuaa sinnikkäästi neljäänkymmeneen. Mutta räkää, yrjöä, yskää tai mitään muitakaan eritteitä tai oireita ei ole eikä lentele. Sinänsä siis aika helppo sairaus tai virus tai mikälie. Ainoastaan jo kolme päivää kipeän lapsena kanssa kotona turhautuneen äidin hermoja vähän jo kivistää.

Lapsi kitisee ja kitisee, tahtoo syliin, mutta ei tahdo olla siellä. Ei nuku, mutta tahtoo nukkumaan, hermostuu kun legopalikka ei sovi toiseen samanlaiseen tai kun kirja tippuu lattialle. Jaksaa katsoa teeveetä vain sekunnin, mutta raivoaa jos laitan sen pois päältä.

Ulkonakin ollaan käyy mutta kohtalaisen karmivin tuloksin. Kymmenen minuutin itkupotkuraivarit vetivät tämän äidin hiljaiseksi. Piti käydä vähän eteisessä oven sisäpuolella haukaamassa happea sillä välin kun kirkukarjuva kakara huusi pihalla pahaaoloaan suoraan taivaalle.

Missä on ne ihanat sairastavat sympaattiset muksut, joita muiden kotona tuntuu asustavan? Ne jotka makaavat finnishdesignhousesta poistettujen lakanoiden keskellä, olohuoneen lattialla blogimaton päällä ja ovat kuumeen uuvuttamia ja ihanan uninuhjuisia. Ei niitä meillä näy.

Kaiken kukkuraksi mukula on lopettanut syömisen. Maito menee onneksi, mikään muu ei. Huoli huoli huoli, murhe murhe murhe.

Ja siis mainitsinko, että isäntä lähti tänään kuudeksi päiväksi työmatkalle, ja että koira yrjöää öisin, ja että taivaalta sataa niin paljon lunta että jonkun pitäisi koiranvientien lomassa vielä kolatakin?

Onneksi omistan ihanan isin, oman isini, Murmelin Tuffen, joka saapui viikonlopuksi yökylään juuri sopivalla hetkellä, toi mukanaan kasan lettuja sairastavalle tyttärentyttärelleen ja namipussin tyttärelleen. Ruokasuositukset sikseen, meillä syödään nyt pari päivää pelkkiä lettuja, vadelmahilloa ja Hyvää makumaasta. Kyll isi hoitaa, mun isi.