Ystäväni on raskaana. Viimeisillän. Oikeastaan jo yli sen parasta ennen hetken. Laskettu päivä nimittäin on mennyt hänellä jo ohitse ja viimeiset kaksi todellakin viimeistä viikkoa odottavat.
Ne kaksi viikkoahan ovat ne oikeasti viimeiset, joita seuraa käynnistys jos ipana ei muutoin suostu tulemaan ulos. Mutta se on laiha lohtu. Hermot ovat kireällä kun "luvattu syntymispäivä" ei tuottanutkaan tulosta.
Lisämaustetta hommaan tuo yhteinen ystävämme, joka joutuiikävästi juuri sairaalaan ennenaikaisen synnytyksen riskin takia. Viikkoja on kasassa vasta päälle 20. Itselläni kävi raskausaikana samoin. Ystäväni, jolla oli laskettu aika vasta omani jälkeen sai muksunsa ennenaikaisesti. Kaikki hyvin, mutta muistan ajatelleeni mahatuskaisena, että perhana kun kaikki muut saavat muksunsa ennen minua!
Ystäväiseni tilanne tuo mieleen muutoinkin oman raskauteni viimehetket. Murmelihan syntyi päivää ennen laskettua aikaa, mutta olin jo sitä edeltävät viikot toivonut hartaasti pääseväni eroon mahakummusta, raskaasta olotilasta ja kaikenmoisista ruokailukielloista. Ja olin pohjattonman utelias siitä, mitä mahasta löytyy.
9 kuukauden odotus ottikin koville, varsinkin viimehetkillä. Siksi onkin aivan kamalan törkeää, ettei laskettuun päivään voi luottaa. Siihen ei kannata ripustautua. Harvan muksu pullahtaa ennustettuna päivänä pihalle.
Laskettu päivä pitäisikin ajatella siten, että siitä alkaa aikuisten oikeasti ne todellakin vihoviimeiset kaksi viikkoa, jonka jälkeen se ainakin tulee pihalle lekureiden avustuksella. Sitten sitä mukulaa saakin katsella hamaan tappiin asti 24/7.
Toivonkin, että ystäväiseni saavat muksunsa pian, toinen jo vaikka heti tänään, toinen mieluummin muutamaa kuukautta myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti