Meillä näitä juttuja on ollut monia. Pulloangstia, nukkumaanmenoangstia, lusikka-angstia, d-vitamiinitippa -angstia ja pyyhitään suu ruokailun jälkeen -angstia. Jokaisessa on ollut sama kaava. Jos äiti ryssii kolmatta kertaa d-tippojen antamisen on siitä tulema takuuvarma huutoraivari iäksi. Tai ainakin saa tehdä hemmetisti duunia, että sen selättää.
Viimeisin angsti on kylpeminen. Muksu ei halua olla enää kylpyammeessa. En tiedä miksi, mutta se ei ole se pointti. Pointti on nääs siinä, että kun olen kolmasti yrittänyt pakottaa sen istumaan vesisaavissa, on kylpyinho taattu.
Siispä angstia purkamaan.
Ensin oli todettava karvas tappio. Angsti oli levinnyt pyllyn pesemiseenkin lavuaarissa, joten se oli purettava heti alkuun ennen varsinaiseen kylpemiseen pääsemistä. Muksun pyllyä heiluteltiin päivästä toiseen lavuaarin yllä. Ensin housut jalassa, sitten ilman ja lopuksi vasta veden kanssa. (Ja olo oli niin viisas...)
Kun tämä alkoi sujumaan rupesimme tosi toimiin. Kylpemistä lähestyttiin aivan uudella tavalla. Suihkun lattiallla istuen. So cool! Uusi tapa kastua oli murmelin mielestä mahtavaa ja suihkuun pyrittiin aina vaatteetkin päällä. Varsinkin kun äiti oli siellä. (Prkl, tämä tappio on kärsittävä suuremman hyvin nimissä ja siihen tullaan puuttumaan myöhemmin.)
Seuraavaksi siirryimme bumboilemaan:
Tätäkin hyvin varovasti ja vain pieni hetki kerrallaan. Välillä bumbosta piti päästä lattialle turvallisesti läiskyttelemään ja läträämään. Tämä sallittiin. Pikku hiljaa hyvä tulee.
Kn bumbosta alkoi joka ilta kuulua onnellisia kiljahduksia päästiin lopulta yrittämään kylpyammetta. Kolmen viikon tauon jälkeen mukaan otettiin uusi supermahtava kylpylelu (muoviset avaimet, so cool again!) ja laulettiin hassuja kylpylauluja kovaan ja kummalliseen ääneen ennen kuin varvaskaan koski vettä. Ja kas, sinnehän muksu sujahti onnesta soikeana, kuin vanhan tuttavansa pitkästä aikaa tavataen, ja läträsi kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Äiti - Angsti: 6 - 0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti