Ah, olen mökki-ihminen. Rakastan rauhaisia terassihengiluja, grillaushetkiä, saunomista ja uimista, luonnon metakkaa ja ennen kaikkea yksinolemista jne. Mökillä sielu lepää.
Tai siis lepäsi. Joskus vielä 8 kuukautta sitten.
Saimme ystävättären kanssa grande buenos idean pakata 8kk muksumme ja itsemme mökille yhdeksi yöksi. Mökki sijaitsee 100 kilsan säteellä ja on talvilämmin. Helppo homma.
So not. Mökille lähtöä edeltävänä yönä ystävältäni alkoi sadella tappavaan tahtiin viestejä. Muksu huutaa. Huutaa edelleen. Suppoja kehiin. Ja vieläkin. Viimeinen viesti oli aamu viideltä. Aika lääkäriin on varattu. Diagnoosi. tuplakorvatulehdus.
Mutta eipä hätää, ystäväpiirissäni näitä muksuja ja epätoivoisia kotiätejä riittää, siispä toinen äiti kehiin päivää vanhemman muksunsa kanssa. Ja menoksi.
Ruokakassiin oli pakattu ihana fatcamp. Makkaraa, ranskalaisia, sipejä, limua, karkkia, juustoja ja keksiä. Terveellisin ostos taisi olla luomutuoremehu. Ja tietty punaviiniä.
Perillä oli ihanaa, aurinko paistoi ja elämä hymyili, muksuille perustettiin vaipanvaihtopiste ja punkku korkattiin.
Ensimmäinen tenkkapoo tuli siinä, kun tavarat piti saada autosta mökkiin. Näky oli koominen, kun kaksi mammaa kanteli tavaroitaan autosta, kassi kerrallaan ja räkänokka roikkuen molemmilla toisessa kainalossa. Seuraava dilemma oli, kun jomman kumman piti päästä vessaan. No, kyllä kaksi muksua hetken menee yhdenkin äidin silmän alla. Mutta entäs sitten, kun pitää pedata sängyt, tehdä sapuskat ja tiskata, tehdä polttopuita, sytyttää sauna ja takka?
ARGH! Tänne tarvitaan joku mies! Tai nanny!
Hommasta selvittiin, pienellä kekseliäisyydellä ja luojan kiitos ei vielä niin vikkelien lasten ansiosta. Omani ainakin tapitti kummissaan terassilla istuen, kun mutsi kävi kyykkimässä säännöllisin väliajoin pihan nurkassa, puskan takana.
Mökillä oleminen tulee siis tästä lähdin olemaan hieman vähemmän rauhallista ja tarvitsee lisävoimia, mutta edelleen, kyllä siellä sielu lepäsi. Ehkä jopa murmelinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti