Räkästän sinua

Minä rakastan mumelia ja hän räkästää äitiä ja isää. Olemme meinaa niiiiiiin täynnä lapsosemme räkää että huh huh... Räkää löytyy minun hihasta, paidan kauluksesta, aluspaidasta, yöpaidasta, Isin yöpaidasta, meidän lakanoista, sohvasta, koirasta, murmelin omista vaatteista, nenänpielistä, kulmakarvoista, korvasta. Alltööver!

Nuha ei mitä ilmeisemmin ole tarttuvaa laatua minulle, sillä olen saanut päälleni niin monet aivastukset ja yskäisyt, rehellisen avimesti suoraan jopa avoimeen suuhuni, että olisi tauti jo tarttunut jos olisi tarttuakseen. Minulla on siis sitä vasten vastustuskyky. Mutta miksei murmelilla sitä ole? Ihmettelinkin tässä yksi päivä, miksei luonnon super actimel, tissimaito, estänyt murmelin flunssaa jos kerta minulle se ei tartu? Pah, se siitä vastustuskykyä lisäävästä rintamaidon tehosta, semifuulaa, sanon minä.

Anyveis, Murmeli köhii köhimistään, lämpöä ei ole kummemmin eikä kuumetta, mutta flunssa ei toisaalta katoakaan. Kaiken näköisiä kikkoja on koitettu, kiitos Tytin (oikeesti, kiitti, kiitti!!) vinkkien, oman äitini (jolle tietty ekana soitin, että mitä tehdään kun vauva on kipeä, terveisiä uusavuttomuusmaasta) ja oman viisaan pääni ja aikaisempien flunssakokemusteni.

Köhäänhän auttaa aina höyryhengitys, siispä suihkuun! Uuden asuntomme pesuhuoneessa on, omg, kaksi suihkua, joten kaukolämpöä säästelemättä nupit kaakkoon ja subtrooppinen mikroilmasto sapuu kylpyhuoneeseen.

Omaan nuhaani toimii myös tohtori Carmoliksen supertipat, mutta niistä en oikein tiennyt missä muodossa lapselle voisi antaa. Tytin vinkkiä soveltaen laitoin niitä ja vanhaa kunnon Vicksiä (eri aikaan tietty) kuumaan veteen, sijoitin kupillisen höyryävää taikalientä sekä ipanan leikkikaarihässäkän alle ja peittelin kaaren kiljahtelevine sisuksineen peitolla. Näin ipana jäi teltanomaiseen turkkilaiseen saunaan hengittelemään rohtoja ja hihkumaan riemusta leluinensa (ja äiti sai taas nerokkaasti hetken omaa aikaan, aah.)

Nuha talttuu myös niistämällä, mutta siihen ei vauva kykene, siispä nenäfriidat, tavisnessut ja kaiken maailman imurit käyttöön, sekä suolatipat. Isäntä totesikin ostaneensa ehkä maailman kalleinta suolavettä apteekista (5e) kiikuttaessaan kyseistä purnukkaa kotiin. Tippoja olisi ilmeisesti voinut itsekin tehdä, mutta  e n  j a k s a. Itse olen kipeää kurkkuani hoidellut joskus 10 prossasta suolavettä kurlutellen eli olisikohan sama resepti, tai laimeampi, tiedä häntä. Kannattaa kysyä joltain vihkiytyneemmältä.

Jokatapauksessa, nenä on ehkä enemmän auki tippojen jälkeen. Ainakin räkä ei ole muuttunut läpikuultavasta kovinkaan paljoa limaisemmaksi. Suolahan tappaa pöpöjä ja kuivattaa nenää. Ja jopa murmelistakin näyttää tuntuvan siltä, että suola ainakin vähintään tappaa hänet. Niin paljon niiden tippojen laitosta tykätään. Mutta ainakin yöllä ne auttavat ja räkä on jokatapauksessa helpompi imuroida (yök -refleksi) kärsästä pois tippojen laiton jälkeen.

Paras ja ehdoton keino on pystyasento. Tätä meillä harjoitetaan koko ajan. Myös öisin, jolloin minä nukun istualteni huonosti ja murmeli mahani päällä hyvin, kiitti. Tässä asennossa siis räkä ei tuki onteloita, vaan valuu johonkin, en halua tietää mihin.

Taudin loppumista odotellessa ei auta kuin odotella, lievittää oireita ja pohtia ikuisuuskysymystä koska lähteä lääkäriin. Jorviin oltiin jo yhteydessä, sillä mini ei syö eikä juo miltei mitään. Eka flunssa ottaa niin koville, että maitoa pitää litkiä teelusikallinen kerrallaan. Ja tähänhän puuhaan saa kulutettua kätevästi koko päivän, sillä 4kk vauva tarvitsee kuulemma 8 dl nestettä päivässä.

Ja kyllähän joka kunnon äiti sen lusikoi vaikka vasemmalla kädellä kenen tahansa vastaan tulevan kitisevän kakaran kurkkuun, eikö?