Siispä toimiin. Edellinen unikoulu lässähti siihen, että, noh, se vaan lässähti koska toinen huusi kuin syötävä. Käytössä olivat kapalot, tutit, pehmotassutus ja vaikka mitkä voltit, mutta ainoastaan syli kelpasi. Totesimme, että olkoot vielä syliriippuvainen, onhan se niin pienikin vielä.
Tänään kyllästyin olemaan ihmisriippumatto ja päätin, että nyt prkl pistetään muksu nukkumaan ilman tuttia ja kestetään huudot. Piste. Ei se niin kaameaa voi olla.
Taktiikkani oli laittaa ipana kylmästi aina takaisin sänkyyn kun se on rauhoittunut sylissä. Sitten vain selkää rytmikkäästi silittämään ja rauhoittelemaan jos itku meinaa tulla. Helppoa. Not. Ipana rakaamme huusi kuin syötävä k o k o a j a n. Sylissä se rauhoittui nanosekunniksi, mutta kun lähdin vähääkään kallistamaan itseäni laskeakseni hänet sänkyyn: RAAAAH!! Siispä päädyin nostelemaan muksua alvariinsa syliini ja roikuin loppuajan sängyn yläpuolella silittäen selkää, mahaa ja käsiä hokien
Nyt reilut 55 min myöhemmin, täyttä huutoa kuunnelleena, aamukahvini kylmettyneenä, selkä kipeänä, epätoivon partaalla ja pari kyyneltä vierättäneenä kysyn itseltäni oliko se sen arvoista? Murmeli nukahti "itsekseen", oma nyrkki suussaan, silmät turvonneena itkusta, mutta ilman tuttia. Tätäkö on unikoulu? Tästäkö tulee tyytyväisiä nukkujia, itsekseen nukahtelijoita?
Voi, pienihän hän vieläkin on! Miksi on sitten niin paha, että nukkuu vielä tutin kanssa? Ei näin pieni ymmärrä, miksi otetaan turva pois... Ja jos itselläsikin oli jälkeenpäin noin huonot fiilikset niin elä jatka.
VastaaPoistaMeidän 5-kuinen saa nukahtaa juuri niin kuin itse kokee turvalliseksi, oli se sitten rinnalle, tutti suussa, minä vieressä tai ihan itsekseen. Toki välillä heräilee siihen tutin kaipuuseen, mutta sellasta se on. Helpottaa kun nukkuu vauvan vieressä niin ei mene montaa sekuntia tutin tarjoamiseen. Vauva nukkui muutaman yön ainakin osittain isoveljen huoneessa, mutta se toisessa huoneessa juokseminen kävi kunnon päälle tosi nopeasti, ja vauva siirtyi takaisin mun viereen.
Syökö vauva tuttia myös päivällä? Aloita mieluummin niin, että jätät tutin pois päiväkäytössä, siis hereillä ollessa, ja sitten pikkuhiljaa pyrit nukuttamaan ilman tuttia. Meillä jäi esikoiselta tutti tosi aikaisessa vaiheessa pois päiväkäytöstä, mutta nukahtamiseen sitä käytettiin 1,5-vuotiaaksi asti. Vasta sen ikäisenä hän osasi rauhoittua ilmankin. Anna siis noin pikkuisen ihan rauhassa nukahtaa niin kuin hälle sopii, mikään ei kestä ikuisesti.
Tsemppiä!
Kiitos kommentistasi Tytti, arvostan sitä kovasti!
VastaaPoistaTutin kanssa nukkuminen tässä ei nyt olekaan se ongelman ydin, vaan se, että minimii ei mene nukkumaan mitenkään ja mihinkään ilman huutoa, paitsi sylissämme ollessaan ja silloinkin valtavan pitkän kävely-heijaus-hyssyttely-rumban jälkeen, jota sitäkin seuraa vähintää kolme heräämistä ennen lopullista simahdusta. Olemme siis isännän kanssa ainoita mahdollisia unikoneita hänelle.
Tämän takia yritän tehdä niin pehmeää uniopetusta kuin ikinä vain on mahdollista, jotta rakas lapsemme voisi kokea turvallisen nukkumaanmenokokemuksen ihan itsekseen vaikka sohvalla vieressämme maaten, tutilla tai ilman.
Tavoite ei siis ole jättää lasta yksin ja pois aikuisten tieltä, vaan opetella tyyntymisen ja rauhoittumisen alkeita!
Ja kiitos vinkistä tutin käytössä päivällä. Oona ei syökään tuttia päivällä, ainoastaan silloin kun rupeaa tekemään unta ja silloinkin tutti lentelee suusta alvariinsa. Pohdinkin, että periaatteessa mikä tahansa suuhun mentävä käy. Paras olisi kaiketi oma nyrkki jonka kanssa se osaisi rauhoittua, sillä sitä ei voi hukata =)
Mutta kuten sanoin, arvostan kommenttiasi ja olen koko päivän pohtinutkin kyynel silmässä teenkö tässä jotakin kauheaa. Minusta vain tuntuu siltä, että tilanteelle on pakko koettaa tehdä jotain ja nyt pistän haparoivat äidintaitoni tosi koetukselle. Onneksi lapsi on jo muutaman kerran nukahtanut itsekseen sängyssä jutellen ja kattoa tuijotellen (= ideaalitilanne), ei siis enää itkien ja huutaen.
En missään nimessä halua jatkaa tätä muutamaa päivää pidempään ellei jotakin muutosta näy. Sen verran tuosta ipanasta tykkään =)
No mutta mahtavaa, että nyt jo vauva on osannut nukahtaa itsekseen! Meillä otettiin tämä sama tekniikka avuksi, kun esikoinen oli ehkä noin 9-kuinen. Se tutti ei siis ollut meillä se ongelma vaan se nukahtamistilanne ylipäätään meni ihan lekkeriksi. Ekana iltana ravattiin pinniksen luona poikaa rauhoittelemassa jatkuvasti kahden tunnin ajan ennen kuin nukahti. Seuraavana iltana kokeiltiin jo niin, että seisoin ovenraossa juttelemassa miehen kanssa, että poika kuuli meidän puheen ja pikkuhiljaa poistuin huoneesta. Lapsi simahti 20 minuutissa hyvin vähäisen vinkumisen jälkeen. Että kyllä noi toimii, ite vaan jotenkin varauksella suhtaudun ihan pienen vauvan "kouluttamiseen", kun hakevat vielä sitä omaa rytmiään jne. Mutta meillä ei olekaan ollut tollasia huutokonsertteja nukkumaan mennessä, joten varmaan olisi itselläkin kaikki keinot käytössä, jos olisi teidän tilanne päällä.
VastaaPoistaTosin meidän taloudessa se olen aina minä, joka laittaa vauvan nukkumaan, mies on sitä pari kertaa yrittänyt kun olen ollut poissa, mutta menee huudoksi...