Etelään

Mieleni minun tekevi, ajatukseni ajattelevi.

Siis mennä ihan etelään asti (Tallinnaa kauemmas). Mutta kuinka tämä toimii lapsen kanssa?

Ensimmäinen murhe on lentomatka. Kun matkustusajankohta on joulun jälkeen, tulee automaattisesti valmistautua kräsimään 6 tunnin lentomatkoista. Siis kuusi tuntia huutoa tiiviisti kansoitetussa lentokoneessa. Uh.

Toinen probleemi on rakkaan lapsen ruokinta. Oletan, että maitohanat ovat jo haaaveissa siintävän matkan aikaan tyrehtyneet. Kuuluuko sis kuuliaisen vanhemman raahata pilttipurkkeja ja tutteleita suomesta asti vai riittääkö lähimman supermercadon metsästys paikan päältä?

Sama koskee vaippoja...

Ja miten ne rokotukset, mahdolliset taudit, tulehdukset, vatsapöpöt ym? Pitääkö niitä vastaa tehostaa taistelua?

Entäs sitten se kuumuus. Lapseni on syksy/talvivauva. En siis osaa pukea sitä ilman, että tungen kaiken maailman untuvapeitteet, -haalarit ja -pussukat sen ylle. Hikinen pää kertoo, että överiksi meni. Taas. Mutta eipähän kylmety. Etelässä varmaan syyllistyisin vahingossa lapseni elävältä paistamiseen, tai vähintään kypsentämiseen. Lapsen aldentena säilyttämisen lisäksi paahteessa täytyy rasvata ja etsiä varjoja. Samalla itse taas tekisi mieli imaista ne viimeisetkin auringon rippeet talteen synkkää talvea ajatellen.

Moni sanookin, että lapsen kanssa etelään meneminen on vain kallista lapsen hoitoa. Maksat itsesi matkasta kipeäksi ja teet kuitenkin samat hommat kuin kotonakin. Lomaa siis ei ole tiedossa. Mutta se eittämätön ero hommassa on, että vaippaa saa siellä vaihtaa auringossa eikä mätänevien lehtien tai lumikinosten keskellä...