The Kädet

Voi herranpersaus sentään. Ipanapa on löytänyt kädet. Ja kunnolla.

Kyllä ne räpylät ovat sillä olleet mukana jo jonkun aikaa ja niitä on maisteltu, mutta viime viikon aikana niiden mussutus on lisääntynyt eksponentiaalisesti. Nyrkit ovat välillä ranteita myöden suussa ja huolestuneena olen pistänyt merkille peukalon imemisenkin alkeet. Suuhun singahtaa välittömästi peukalo-etusormiasetelma, joka mitä ilmeisimmin tukkii ergonomisesti joka ilmaraon ja takaa mahtavat maiskisäänet imemisen hurman.

Käsiensä kanssa lapsemme vaipuu suorastaa pelottavan lpäisemättömään transsiin. Sormet on aivan pakko saada suuhun. Heti herättyä, syötyä, nukkumaan mennessä, öisin niin ettei se pentele enää meinaa nukkua ollenkaan, vaippaa vaihtaessa ja jopa kylvyssä. Isäntä raukka taistelee henkensä edestä, tai pikemminkin lapsemme hengen edestä, kun yrittää ottaa nyrkkiä pois kesken kylvyn. Seurauksena hän yleensä kastuu läpimäräksi tai vauva meinaa upota.

Aluksi yritimme ottaa käsiä pois suusta. Tästä tuli massiivinen karjunta. Sitten laitoimme tumput käteen, mistä seurasi massiivinen karjunta ja suhteettoman paljon pyykkiä litimäristä kuolaisista tumpuista. Sitten koitimme tuttia, joka lentää kaaressa karjunnan ohella seinään tai laittajan otsaan käsien siirtyessä kutittelemaan määrätietoisesti kitarisoja.

Lopuksi totesin että syö nyt sitten prkl vaikka peukalosi tyngäksi. Luovutan. Ja kas, ihana lapsemme veti tästäkin raivarit, sillä ilmeisesti puolitoista kättä yhtäaikaa suussa ei sekään ole good enough...

Ihana, rakas, suuorientoitunut tyttäreni, mitä hemmettiä oikein teen sinun kanssasi? Missä ovat käyttöohjeesi?

T. epätoivoinen univelkainen äitiriekaleesi