Pitääkö niitä olla kaksi?

En ole millään tasolla välttynyt kysymykseltä, koskas tulee seuraava?

Siis mikä?

No toinen lapsi tietty.

Ahaa... ööö ... joo. Jos nyt kuitenkin selviäisin hengissä tästä yhdestä.

Ensimmäisen kerrantästä vihjailtiin minulla kaksi päivää synnytyksen jälkeen. Mahani ja koko kroppani oli turvoksissa maratonista ja isäni rakkaani vitsaili, että jokos on toinen tulossa. No voihan vadelma, ei todellakaan! Yritän ensin kerätä ulos pursuneet sisuskaluni takaisin kasaan, elää hetken omaa ja parisuhteeni elämää sekä muistaa, että taloudessamme on koirakin!

Mikähän ihme siinäkin on, että pikkukakkoskyselyt eivät sunkaan jääneet tähän. Toisen lapsen suhteen raskautumiskyselyt ovat vähintäänkin yhtä yleistä riistaa kuin ensimmäisenkin kohdalla. Niitä tulee vastaan sukulaisilta, kavereilta, vanhemmilta, neuvolasta, joka tuutista. Eikö yksi lapsi mitenkään riitä? Ptääkö tätäkin asiaa ruveta jotenkin perustelemaan, keksimään hemmetin hyvä syy miksi meidän perheessämme ei todellakaan nyt jakseta ajatella toista?

Haluaisin ensin toipua massiivisista univeloista, elää hetken vähän vanhemman lapsen kanssa puuhaelämää, nauttia ainutlaatuisesta tyttärestämme ihan rauhassa ja harjoitella tätä äitinä olemista. Sitä paitsi kahden tai useamman pienen lapsen tuttavaperheet näyttävät olevan niin vedettyjä viimeisilleen jäksamisensa kanssa. Itse jaksan juuri ja juuri yhden pikkuipanan, en kahta.

Toisen lapsen hankkiminen tuntuu olevan jonkinmoinen yhteiskuntavelvollisuus, sillä taataan yhteiskunnan kasvu, korvataan hävikki. Ideaali ydinperheessähän on kaksi lasta, tyttö ja poika. Se on normaalin perheen määre. Yksilapsisuutta joutuu perustelemaan, muutoin kohtaa esimerkiksi toissijaisen lapsettomuuden, itsekkyyden tai talousvaikeuksien arvuuttelua.

Vastalauseeksi kyselyille ostimme isännän kanssa asunnon, jättimaisen kolmion, jossa tosiaan ON VAIN KOLME HUONETTA. Piste. Älkää siis kysykö miksi meille ei tule toista. Meillä ei ole tilaa (paitsi että kämppä on entinen 4 huonetta + keittiö, yksi seinä on vain purettu ja rakennettavissa takaisin jos sitten kuitenkin...).