Luovutusvoitto

Isännällä meni hermot (taas).
Minut on jälleen kerran vallannut suuri levottomuus ja ahdistus siitä, ettei mahassa tapahdu mitään. Kukaan ei potki, koputtele eikä töki, eikä kasva down under!

Epätietoisuutta pahensi tämän viikkoinen kollektiivinen odottajatapaaminen terveysasemalla. Olin Espoon kaupungin loistavan neuvolasysteemin tarjoamassa fysioterapiassa, jossa paikalla oli 12 raskaana olevaa naista 13- 18 viikkoisine mahoineen. Olin porukasta toisiksi pisimmällä, mutta en todellakaan mahani ympärysmitan suhteen. Jopa porukan vähäviikkoisin typy paistatteli isommalla pakilla kuin minä. Tapaaminen kasvatti kauhuani, mikä tässä nyt oikein mättää? Olen tuuditellut itseäni jo pitkän tovin siihen, että pitkäselkäisillä ja hoikilla maha näkyy myöhemmin. Tämäkin turvaköyteni vedettiin kuitenkin julmasti käsistäni, sillä jumppasalissa istui pitkiä hoikkia ja pitkäselkäisiä naisia isoine mahoineen. Paitsi minä.

Yhtenä iltana sitten huokailin sängyn pohjalla kovaan ääneen ja tökin tuttuun tapaan mahaani kuulostellen, josko sieltä olisi havaittavissa jokin uusi muutos, josta voisi sitten päätellä elämän edistyvän ja kehittyvän. Tuloksena oli taas: ei mitään uutta havaittavaa ja raportoitavaa. Tökin mahaani niin ankarasti, että keskeytin vieressäni köllöttelevän Isännän House -fiilistelyn sohimalla häntä jatkuvasti kylkeen kyynerpäilläni. Tv -elämyksen menettämisestä hermostuneena Isäntä tuumasi, että asialle on tultava nyt stoppi. Isäntä surffasi siltä istumalta ah niin kätevällä uudella kosketusnäytöllisellä puhelimellaan itsensä Internetin ihmeellisen maailmaan ja siellä doppler taivaaseen. Suit sait sukkelaan Huutonetistä tuli vastaus, että kiitos ostoksestanne, ottakaa yhteyttä myyjään tilauksen lähettämiseksi ja maksamiseksi.

Meille tulee siis doppler.

Kummajainen saapunee ensi viikolla. Olen ollut alusta asti syvästi laitetta vastaan, nii henkisesti, fyysisesti kuin lompakollisestikin, mutta tämä epävarmuus on raastavaa. Olen toiminnallinen ihminen, en odottelija enkä todellakaan "herran haltuun" -tyyppinen ihminen. Seuraava neuvola on vasta 2 kuukauden kuluttua ja sitä ennen olisi kiva tietää asuuko mahassa muumioitunut sikiö vai jotakin eloperäistä. Mielestäni tämä odotuttaminen on täysin vastuutonta neuvolalta. Kuka uskaltaa jättää maanisen tökkijän niinkin pitkäksi aikaa ilman valvontaa? Huhtikuun lopussa mahani olisi tätä menoa vielä kuopalla kaikesta kaivelusta ja painelusta.

Dopplerille siis tällä kertaa luovutusvoitto 1-0. Oma pääni ja sen tila on nyt tärkeämpi. Lompakollisestikin asia korjaantunee, sillä huomasin Huutonetissä olevien dopplereiden olevan kovassa huudossa ja miltei uuden hintaisia. Tämä tarkoittanee myös sitä, että yhtä huolestuneita odottajia on liikkeellä enemmän kuin yksi...

vko 16

Mitä? Missä? Milloin?

Huhuu, minne katosivat oireet?

Ei enää väsytä.

Ei nälätä.

Ei turvota.

Ei ällötä.

Ei tissikipuja.

Ei mitään.

Siis mitä, onko siellä ketään?

En kuvitellut, että tämä ainakaan helpommaksi olisi muuttunut. Lisäksi olen huomannut, että vainoharhaisuus alkaa taas nostaa päätään. Pohdin alituiseen mikä on huonosti kun mitään ei missään tunnu, maha ei kasva eikä olo ole kummoinen.

Sain onneksi ajan seuraavaan ultraan Kättärille. Aika on 8.2 tiistaina, VASTA!! Harkitsen kovasti uutta varhaisultraa. Isäntä sanoi, että mennään heti, jos alkaa hermostuttamaan. 60e on pieni hinta hermoista ja varmasta tiedosta. Toisaalta, mitä hyötyä siitä on, jos näkee kasvunsa pysäyttäneen ruipelon viikkoa etukäteen. Jos siis näin olisi käynyt. Jos. Toivottavasti ei. Eihän?

Argh!