Meille on kiemurrellut pirulainen väri. Vaaleanpunainen. Sitä löytyy yli puolesta tyttöjen vaatteista ja vieläpä monina eri sävyinä.
Alan pikkuhijaa pääsemään jyvälle siihen, että pinkki on sittenkin ihan jees väri. Mutta sitä en hyväksy, että inhokkiani - pikku possun punaista - löytyy sitäkin jo ihan joka paikasta.
Ensimmäisen mukulan kohdalla jaksoin vastustella valleanpunaisia viettelyksiä. Kakkosen tullessa homma räjähti totaalisesti käsiin. Vaaleanpunaisia vaatteita kun vain löytyy helpoimmin, niin kaupasta kuin kirppiksiltäkin.
Joskus olen yrittänyt etsiä muunkin värisiä vaatteita. Jotenkin aina ne muut ihanan kirkkaan sävyiset vaatteet ovat ei niin kovin makuuni ja toistavat hämmentävästi samaa kaavaa.
Värikkäät vaatteet ovat aina lähes poikkeuksetta printtikuosisia. En vain jaksaisi joka päivä katsella hassuja pikku siilejä, pöllöjä, puputupunoita ja ties mitä pikku vipeltäjää muksujen vaatteissa.
Toinen missä mennään usein vikaan on vaatteiden matsku. Värikäs vaate tarkoittaa mitä useimmin venyvää froteematskua tai trikoota. Ei froteessa mitään vikaa ole, jos se pysyy koiverkkareiden tasolla. Mutta jaksaako sitäkään joka päivä pukea?
Eikö mikään muu kangaslaatu voi muka olla värikäs?
Ja jotta värikkäiden vaatteiden etsiminen olisi mahdollisiman tuskaista, täytyy todeta, että ne ovat usei malliltaan aika tönkköjä. Joku ihme saa suunnittelijat toistamiseen tekemään värikkyydestä latteahkoa unisex tyyliä. Siis niin, että Matti ja Maija voivat käyttää samaa ihanaa keltaista siilikuvioista trikoista pitkähihaista t-paitaa vuoron perään. Unisex on hyvä juttu, mutta kuten sanoin, se toistuu kyllästymiseen asti värikkyyden kaverina.
Toinen ääripää on sitten ihan ne värikkäät, mutta ihan mystisen omituisesti leikatut muksujen muotitamineet. En millään ole tottunut haaremihousumalliin itsellä enkä muksuilla. Se nyt vain - anteeksi kamalasti - näyttää siltä että on köntsät housussa. Tai noh, näihän se yleensä pienimmillä taitaa olla että eipä siinä sinänsä mitään ihmeellistä ole.
Yksi suuntaus lasten vaatemarkkinoilla on graafinen mustavalkoisuus. Sekin on ihan jees, mutta valkoinen väri ei vain koskaan ole ollut sen porkkanasoseen kaveri.
Ja nyt joku hihkuu, että PoPillahan on väriä ja laatua matkuissaan!! Niin on, mutta ne raidat tulevat korvista ulos. Keksisi välillä jotain muuta.
Missä siis piileksii kaikki ihanan värikkäät, ei hipahtavat tyttöjen vaatteet. Sellaiset joissa hempeys tai tyttömäisyys eivät muodostu äinikuisesti vaaleanpunaisesta väristä tai prinsessakuvioista? Missä sellaiset hyvistä ja kestävistä matskuista valmistetut pirteät vaatteet, joissa on käytetty tiivistä puuvillaa, villaa tai pellavaa? Voisi siellä trikootakin olla, mutta sitten pitää keksi jokin muu paitamalli, kuin t-paita.
Diggailen NoaNoaa, Du Pareilia, Pomp De luxia ja Mainiota.
Mitä muuta on kaupassa tarjoilla? Näiden kanssa lompakko kärsii pidemmän päälle, ja 30 asteen käsipyykkäys on ikävä lieve ilmiö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti