Kipeänä(kin) venytään

Äiti on kipeä, niin on isäkin, mutta lapsissa riittää virtaa kuin pienessä kylässä. Ei auta vaikka toinen on kipeä myös, silti se jaksaa baanata terveen lailla, siitä terveetä nyt puhumattakaan.

Lisää bensaa valutetaan koneistoon, kun lapset viettävät sisällä kolme päivää eristyksissä. Ne hyppivät kertakaikkisesti seinille.

Tämä on kertakaikkinen yhtälö, mitä en osaa ratkaista vieläkään.

Tätä ei auta se, että lähipiiri hokee koko ajan että levätkää nyt. Täytyy ottaa rauhallisesti kun on kipeä. Ettei tule jälkitauteja.

No mutta hyvät ihmiset, kuka hoitaa lapsia? Entä vanhempia?

Ja sitä paitsi jälkitauti tuli jo. Flunssasta muovautui korvatulehdus. Ja varmaan vielä aivotulehduskin, sillä paine päässäni on ihan mieletön.

Tänään ratkon mahdotonta lepää nyt hyvä ihminen - en todellakaan voi levätä -yhtälöäni seuraavasti: Olen virittänyt olohuoneen keskeisimmälle paikalle patjan lattialle tyynyineen peittoineen. Siinä yritän köllötellä niin paljon kuin mahdollista. Tässä altistun kuitenkin jatkuvalle päälle pomppimiselle ja satunnaisille iskuille ohimoon ja muualle kehoon.

Toinen taktiikka on mennä makaamaan lastenhuoneen oven eteen ja ottaa unet. Sieltä ei karata ilman että herään. Toisaalta, tuskin nukun minuuttia pidempään (ks. edellinen kappale).

Kolmantena yritän lusmuilla ihan kaikesta työstä. Tänään syödään pakkasesta, ei siivota leluja, joo kaikki lelut saa ottaa hyllyistä yhtä aikaa ja ihan mikä vain leikki, mikä takaa hetkenkin makuuaikaa itselleni, on tänään sallittu. Penkokaa vaikka kukkaruukut.

Neljäntenä joku voisi pyytää mummot paikalle, mutta meillä ei ole niitä vielä yhtään kappaletta eläkeiässä.

Viidentenä on tietty parhaat kaverini panadol ja duact. Niillä pötkitään välillisesti aika pitkälle.

Ja homman kruunaa se, että huomenna pitäisi aloittaa työt pitkästä aikaa. Toivottavasti niitä ei haittaa räkäinen, köhivä ja huonokuuloinen korvatulehduspotilas, joka mielellään nukkuisi päivän työpöytänsä alla. Siinä helpotus numero kuusi. Pääsen töihin lepäämään.



ATtSuuHh!