Meillä on käytössä kikka kolmosia kotona lelujen suhteen. Leluja on meillä tukahduttavan paljon. Kiitos isovanhempien, jotka eivät millään voi tulla kylään ilman jotain turhanpäiväistä viihdykettä tai muovihärpäkettä.
Yritämme sinnikkäästi noudattaa sääntöä, jonka mukaan sitä ketä ostatuttaa niin vimmatusti, voi ostella ihan rauhassa, mutta se joutuu kuskaamaan ostoksensa kotiinsa.Ja vieläpä pitämään ne siellä.
Tähän tyssää yleensä mummelien pahimmat himot. Kuka nyt haluaisi kotiinsa röykkiöittäin leluja. Niimpä.
Mutta kun niitä leluja salakavalasti kuitenkin puskee ovista ja ikkunoista sisään on niille keksittävä jotain. Osa menee paketeissaan Fidaan jos lapset eivät ole niitä nähdeet. Julmaa, mutta tarpeen. Osa annetaan naapureiden muksuille tai viedään yhteiselle pihalle usean leikkijän riepoteltaviksi.
Osan taas pistän jemmaan pahan päivän varalle.
Mutta sitten on ne kaikki lelut, jotka ovat jo paljastuneet. Niille täytyy loihtia paikka, Siispä yksi kikoistani on vuorotella leluja varaston j kodin välillä. Suurinpiirtein vuoro kuukausin roudaan ronskisti vähintään ikeakassillisen tavaraa lastenhuoneesta varastoon muksujen nukkuessa. Samanlaisen kassin roudaan sieltä samalla kertaa takaisin kotiin.
Muksut ottavat riemuissaan vastaan pussillisen "uusiavanhoja" leluja. Samalla varastoon päätyneet lelut alkavat taas kummasti kasvattaa leikkiarvoaan. Kuukauden päästä homman voi taas toistaa.
Toimii ainakin meillä. Tänään varastosta palasivat kesätauolla olleet kipot, kupit, kattilat ja pehmovihannekset. Kuhina ruuanlaittopisteellä on paraikaa valtava ja aamukahvirauha taattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti