perjantai 3. lokakuuta 2014

Nahisteluja

Jos toisella on ilmapallo, täytyy toisenkin saada samanlainen. Jos toisella on taikasauva, on se ainoa lelu koko leluarsenaalin keskellä mikä pitää sen toisenkin saada. Jos toisella on kätösissään keltainen duplo, täytyy sekin saada. Eikä mikä tahansa duplo niistä viidestäsadasta muusta käy. Ehei, vaan juuri se keltainen.

Kiistaa käydään päivittäin, etenkin altavastaajaksi ja puutoksen kokijaksi on joutunut isosisko.
Meillä siis harjoitellaan jakamista. Tai siis isosisko harjoittelee, ei se pienempi vielä mitään mistään tajua. 

Sisarusten välinen raivo eikun rakkaus on alkanut kyteä. Ja parempaa on luvassa, sen tiedän itsekin isona siskona kasvaneena.

Kun pieni on lähtenyt liikkeelle, ovat kärhämät alkaneet kärjistya. Pieni tahtoo sitä mitä isokin ja isohan ei todellakana jaa omistaan.

No onhan tämä ihan ymmärrettävä näkökulma isomman puolesta. Kaikki leluthan ovat olleet hänen ja vain ja ainoastaan hänen viimeiset kolme vuotta. Monilla leluilla on uniikki tarinansakin. Tuon mummia toi minulle jouluna, tuon isi kanadasta ja tämän sain valita itse muumimaailmasta. Mitä siihen nyt sitten viisastelemaan, että jaappas nyt sitten aarteesi.

Ja ei homma toimi laisinkaan niinpäin, että jotkut lelut olisivat vain pienemmän ja osa isomman omia. Isompi nimittäin omii suvereenisti kaiken pienemmälle ostetun, eikä pienempi osaa puolustaa reviiriään kovinkaan johdonmukaisesti.

Toisaalta osaa se pienikin jo pitää puoliaan tarvittaessa. Se päästää korvia vihlovan lentoliskon kuolinhuutoa muistuttavan draamakirkaisun jos isompi lähestyy häntä kesken mieluisan leikin.

Raasu pelkää tulevansa oitis riistetyksi, tai vähintäänkin huijatuksi.

Pieni häviääkin juonittelevalle isolle kuus nolla. Isompi osaa jo tarjota vaihtokauppoja (ota sinä tämä puupalikka niin minä saan tuon barbiferrarin), hämätä muuten vain pienempäänsä (kato sisko mikä tuolla menee) tai ihan vain brutaalisti repäisee tahtomansa uhrinsa kädestä sen minkä haluaa. 

Ja mikä parasta, toteaa kirkkain silmin päälle huutoa ihmettelevillee vanhemmilleen, että se antoi sen minulle ihan vapaaehtoisesti.

Sure my darling, sure she did.

Vaikeimpina uutuuksina on tulleet älä seuraa minua ja älä tule mun leikkiin tokaisut. Näihin pitää sitten yrittää löytää ratkaisu ja selittää että laikkikää nyt hyvät hyssykät yhdessä. Löytäkää tapa toimia yhdessä vaikka ketuttaa. Kuitenkin kaipaatte toistenne seuraa hetken päästä. 

Rakkaat Majakka ja Perävaununi. Urpo ja Turpo. Prinsessa ja Hassutassu.

Mutta siskokset on liskoksia, toisillensa rakkaita ja hetken päästä susia. Pidän tärkeämpänä nahistelun torjumisen sijaan sitä, että toista ei mätkitä. Ja toiselle tehdään välillä niitä kivojakin juttuja, kun kuitenkin toisistamme tykätään. Ja että saa sanoa, että toinen välillä ärsyttää.

Mutta toisen kädestä ei saa ottaa mitään. Ei vaikka kuinka tekisi mieli. Prkl!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti