Odotus.

Jossakin hetki sitten törmäämässäni artikkelissa oltiin tultu koekontrolliasetelmalla siihen tulokseen, että ihmiset eivät pidä odottamisesta. No shit.

Kyseisessä tutkimuksessa ne koehenkilöt joille luvattiin enemmän kipua aiheuttavia sähköiskuja, mutta vähemmän niiden ottamisen odottamista, kokivat tilanteen miellyttävämmäksi. Vastaavasti ne, jotka joutuivat odottamaan kipua pidempään, mutta tiesivät kivun olevan lievempää, olivat enemmän paiseessa. Tai jotain sinne päin. Summasummarum, kipua oltiin valmiita kestämään enemmän, kunhan sitä ei vain tarvitsisi odotella pitkään.

Jep. Kuittaan.

Yhdeksän kuukauden odotus on kohta pulkassa. Deadlinet paukkuivat tai siirtyivät kahdella viikolla eteenpäin. Nyt on enää edessä se ultimate deadline, käynnistys. Ystäväiseni, joka synnytti päivää ennen käynnistysaikaa totesi tänään että no, nytpä ainakin tiedät, että se tulee viimeistään 12 päivän sisällä.

Näin se on. Vielä siis 12 päivää aikaa maata sohvalla ilman tissikipuja, mahdollisia tikkejä, repeytymiä, babybluesia ja vaikka mitä mukavaa lieve ilmiötä, mitä se vauva nyt tuokaan tullessaan.

ps. tänän testattiin vahingossa aika oiva ja oikeasti ihan mahdollinekin synnytyksen käynnistämisen keino, nimittäin pomppulinna. Se takasi mugavat supistukset ja laatuaikaa esikoisen kanssa. Good work mom.