...olo on hämmentynyt. Tässäkö se nyt on, valmis perhe? Meidän perhe? Olo on välillä jopa koomisen pöllämystynyt. Nytkö ollaan aikuisia, niitä, joilla on kaksi lasta, farmari ja dogeli? Tämäkö on nyt sitä elämää ja sen ydintä ja syvintä tarkoitusta, monen lapsettoman ja lapsellisen, vanhuksen, lapsen ja aikuisen unelmaa? Olen ylpeä tästä, meillä on koossa jotain hienoa, yhteiskunnan standardi.
...mieli on myös haikea. Huomaan pohtivani joko tämäkin raskaus jo päättyi? Mietin, onko tämä tässä nyt se viimeinen vauva ja enkö koskaan enää tunne mahassa potkuja, "pääse" synnyttämään tai koe kahden viivan hurmosta aamuisella vessakäynnillä. Myös vauva-aika valuu pelottavan nopeasti ohi. Toisaalta lohduttomien unettomien öiden päässä odottaa kahden taaperon huimat seikkailut ja mustien silmänalusten vaaleneminen. Aikanaan edessä on myös koululaisten, murkkuikäisten ja aikuistuvien lastemme mysteeri tulevaisuus, jota odotan. Mutta silti, jotenkin tässä on hyvä olla ja nyt. Painakaa joku pausea. Tässä ja nyt on ihan hyvä olla.
...olen nautiskeleva äiti. Ensimmäisen kanssa panikoitiin ihan kaikesta. Nyt nautiskellaan. Annetaan pyykkien lojua koneessa vaikka puoli päivää, ei jakseta leipoa vieraille pullaa, joustetaan päiväuniajoista, ei pidetä kirjaa mitä kukakin ja koska syö tai nukkuu, istutaan, maataan ja oloillaan tunteella. Ilman kiirettä. Kotoillaan.
...vaivaa toisaalta paikoin outo riittämättömyyden tunne. Pienin istuu sitterissä pitkin päivää, tai sohvan nurkassa. Isommalle ehditään nipistää kirjan lukemisaikaa sieltä täältä, miehelle sanotaan hyvät yöt illalla, päivän ensimmäisinä sanoina. Aikaa on, muttei kenellekään keskeytyksettä. Sata rautaa tulessa. Äidin täytyy jakautua ja se hieman kirpaisee ja vaatii harjoitusta.
...odotan tulevaa suurella uteliaisuudella. Mitä meistä kasvaa? Kuka tuo vauva on? Entä esikoisemme, minkälainen isosisko piilee taaperon isojen silmien takana? Entä minä, miten itse handlaan tämän uuden arjen, mennäänkö kohti toimivaa kaksilapsista perhettä, vai kotiburnoutia ja hermolomaa? Jaksanko, kestänkö, osaanko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti