Kolmen H:n päivä alkaa kello kymmeneltä Hoplopissa. Espoon esportcenterin ihastuttavassa
Ja eikun menoks sano ännilenoks. Tuubeista toiseen, liukumäkiä vältellen (niihin jää takamuksestaan kiinni), ylös ja alas, trampoliinia, miniautoja ja pallomerta. Tunnin tiukkaa riehuntaa.
Sitten seuraavaan rastiin. Muksut väsytettyinä siirrytään yläkertaan, missä murkinalaitosten "cehz dominique" odottaa. Hesburger, say no more. Suolattomat ranskalaiset, pari hedelmäbonaa naamariin ja pillimaitoa. Maailman mahtavimmille mammoille tietysti se ainoa oikea, juustohamppariateria kurkkumajoneesilla. Perinne tähän gourmet yhdistelmään on pitkä, niin pitkä että vastaavanlaisten annosten nautittu määrä hipoo kohdallamme merkittäviä kansantaloudellisia lukemia.
Kahden edellisen H:n väsyttämät mukulat sullotaan pikapikaa talvitamineisiin, kello lähestyy lupaavasti kahtatoista ja uniaika koittaa, siispä rattaisiin ja kohti kolmatta H:ta. Muksut kärrätään pikavauhtia lähellä ystävättäreni pihalle, ovi laitetaan visusti kiinni, haukkuvaa koiraa pidetään tiukassa niskalenkissä jotteivät mukulat herää. Sitten sohvalle, jalat pöydälle, kuuma kuppi kahvia käteen, korvapuusti tai minisuklaapala käteen ja nauttimaan Hyvästä seurasta.
Tästä on ihanat kotiäidit tehty. Kiitos ja kumarrus Dj ja Bumbu, tämä on kultaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti