Toinen päivä jo tietokoneen äärellä, joka ei ole kotikoneeni. Työelämään on siis siirrytty.
Ensimmäinen päiväni töissä alkoi osastokokouksella, jossa uudet työntekijät esiteltiin, myös mammalomalaiset (joita jälkeeni on tulla tupsahtanut 10 kappaletta, meillä on ilmiselvä buumi menossa!!). Esittely meni muuten hyvin, paitsi että unohdin projektini nimen.
No, mitä pienistä. En myöskään muistanut salasanaani, käyttäjätunnusta (yritin kirjautua miljoonan vuoden takaisilla yliopistotunnuksilla koneelle, what?!), en muistanut missä on työpaikkaruokala jne.
Haahuilin muutoinkin ajatuksissani koko päivän. Kaikki paikat muistuttivat minua ei niinkään työtehtävistä ja -kuvioista, vaan raskausajasta. Hämmästyttävää. Tuossa istuin mahapystyssä ja join aamukahvia, tuolla nojailin kun yhtenä aamuna oli pahaolo, täällä söin maksapasteijaa, vaikka sitä ei olisi raskaanaollessa saanut.
Vähän väliä ajatukset myös pomppasivat murmeliin ja siihen kuinka ihana se onkaan. Ja hmm synnytykseen sekä ensi kohtaamiseen. Menossa oli kaiketi joku kummallinen stressireaktio: äiti vs. työ.
Kertaakaan en kuitenkaan pohtinut, pärjäävätkö isäntä ja tyttö kotona, kyllähän ne pärjää, mutta pärjäänkö itse?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti