ikävä

On nyt tämäkin

Mulla on ikävä. Ei kotiäitiyttä niinkään vaan miss murmelaatia!

Maanantain kunniaksi pidättelin itseäni ja pidin riveleistä kiinni etten soittanut heti töihin päästyäni kotiin.

Kello 06.52.

Miten menee? Ai te nukutte vielä..

Töihin meno on saanut aikaan ihmeellisen ihanan ikävän. Tahdon nähdä murmelin. Tahdon halata ja pitää sylissä. Ikävä saa suorastaan kaahaamaan ylinopeutta kotiin, välttelemään töissä tuhlattuha ylityösekunteja, torpedoimaan kaikki mahdolliset lisämenot (kuten turha kaupassakäynti, voi sitä ilmankin ruokaa elää) töiden ja kotiinpääsyn välillä.

Turuntiellä suorastaan raivoan ratissa: tämän äidin täytyy päästä kotiin, väistykää!!

Ja ah ne ensimmäiset minuutit kun pääsee kotiin. Vastassa on iloinen ipana, joka kiljuu ÄHIIIII!!!

Jollain muullakin taitaa olla ikävä.