varovarovasti

Meidän tyttö taitaa olla varovainen kuin hiiri, tehty posliinista, lasityttö.

Typy on ottanut kesälomapuhteikseen opetella kävelemään. Hitaasti ja varmasti, mutta eritoten varovasti. Kahdenkäden avustuksella kävellään rehvakkaasti. Yhdenkäden kävelykin sujuu suht moitteettomasti, väillä horjahdellen. Ja jopa ensiaskeleetkin tallattiin Ahvenanmaalla hetki sitten.

Mutta enempää ei heru.

Typy menee kyykkyyn, siinä kohtaa, misä hänestä päästetään irti. kävelemiseen usuttaminen päättyy aina lahkeessa roikkumiseen. En päästä irti, en, en varmasti enkä todellakaan!

Siinä missä tuttavaperheen mukula juoksee ja suorastaan syöksyy tai kaatuu vastaanottavan vanhemman syliin, ei meidän mukula ota askeltakaan, ellei ole satavarma että hänet otetaan kiinni.

Murmeli on varovainen ja hillitty. Portaitakin mennään peppuee, eli pylly edellä. Kääntyminenkin aloitetaan varmuudeksi useimmiten jo metriä ennen portaita. Ettei vaan tultaisi nenälleen. Söt.

Toisaalta hyvä niin, sillä jaloilleen pässyt vajaa vuotinen on kaikkien riesa. Jalat käy, vaikka mitään ei ole päässä. Meillä mennään ensin peppuee.