Enää neljä päivää täyspäiväistä kotiäitiyttä jäljellä. Neljä. Oikeastaan enää kolme ja puoli.
Wonderful.
Ihmiset kyselevät tätä nykyään jatkuvasti koska aion palata töihin. Vastauksen kuultuaan he hieman järkyttyvät. Ai nyt jo?! Järkytys tosin loivenee, kun he kuulevat perheemme osa-aikaistyö järjestelyistä, mutta katseita tulee silti. Vuoden ikäisen mukulan äiti ei ilmeisesti yleensä kaikkien sosiaalisten normien mukaisesti vielä mene/saa mennä töihin.
Mutta minäpä menen. Olen onnekas tilanteesta, että muksun ei tarvitse vielä mennä tarhaan - vasta vuodenvaihteessa, ja saan silti olla töissä kolme päivää viikossa. Isäntä myös. Kotiäitiys on siis pian enää osa-aikaista.
Moni kuitenkin kysyy kauhuissaan, että kuinka pärjään kun menen töihin ja miltä se oikein tuntuu. Joudun pitämään itseäni riveleistä kiinni vastatessani, että ihan hyvältä. Tekisi nimittäin mieli hyppiä kattoon, heittää muutama voltti ja kiljua riemusta että aivan fantastiselta! Moni lisääkin vielä kysymyksensä perään, että kyllä sitä tulee pian vielä ikävä kotiin takaisin. Enpä tiedä. Saa nähdä, mutta ihmiset eivät todellakaan taida tajuta, kuinka paljon kaipaan pois kotoa.
Työhön paluu on jotain mitä olen kaivannut pitkään, Jos olisimme oikeasti kuunnelleet meidän perheemme tarpeita aiemmin ja tarkemmin, olisimme järjestäneet tämänkaltaisen arjen pyörityksen jo silloin kun murmeli oli 9 kuinen. Silloin nimittäin pääni alkoi kypsyä kotona oloon tosissaan. Monilta itkuilta olisikin vältytty jos tämä mamma olisi päästetty töihin aiemmin.
Mutta nyt siis pääsen vihdoin takaisin työelämän kulmaan kiinni ja toisaalta, kotiäitiyden
Minulla oli täsmälleen samat tunteet samoissa kohdin! Kotona on toki mukavaa, mutta kyllähän siinä on aika paljon pitkäveteisiä elementtejäkin. Itse mietin jo äitiyslomalle jäädessäni, että haluan olla muutakin kuin äiti ja vauvan synnyttyä kaipasin mukaan älyllistä haastetta, vaikka on kllä todettava mm. rintaraivareiden aikana, että ongelmanratkaisutaitoja tuli harjoiteltua :)
VastaaPoistaMutta joo, töihinpaluu helpottaa ja vaikka sitä omaa aikaa on entistä vähemmän, niin jotenkin sitä jaksaa taas olla paremmin läsnä lapselleen.
hmmm. en ottanut huomioon tota, että omaa aikaa on entistä vähemmän, dmn. hyvä varoitus. ja pitänee rientoitua siihenkin, että aivot eivät ole teräkunnossa töitä varten vielä pitkään aikaan.
VastaaPoistaotankin tavoitteeksi, että jos jouluun mennessä olisi edes yhden viisaan lauseen päästänyt suustaan niin hyvä on!