Viikko mökillä ja johan rupesi kotiolot taas himottamaan. Mökkeily on mukavaa, ei siinä mitään, mutta kylmä pyllynpesuvesi, wipeseillä temppuilu, haisevat kakkavappapussit terassin nurkalla ja oh my god käsipyykkäys, ovat ihan tarpeeksi ekstremeä viikoksi.
Lisäksi uudesta ympäristöstä hämmentynyt kiukkupussi oli ihan hyvä tuoda kotiin välillä hieman rauhoittumaan.
Mökillä ipanalla tuntui menevät päivät hieman ylikierroksilla. Se kirkui. Siis ihan aikuisten oikeasti kirkui menemään. Välillä aiheesta, välillä muuten vaan.
Ipanan hermot tuntuivat sulaneen ja metakka syntyi ties mistä: lelu tippui kädestä, muksahdus pyllylle, iltapesu ja etenkin hammaspesu, syliin ottaminen kesken jonkun mielenkiintoisen puuhan jnejne...
Lisäksi se oppi vierailevan tuttavaperhaan uhmaikäisiltä muksuilta temppuilun ja heittäytymisen, siis sen ihme venkoilun kun lasta koettaa nostaa. Ja samanaikaisen kirkumisen. Ihan perusraivarit siis.
Raivareiden ohella yöunet ja nukkumaan menot menivät sekaisin, mutta silti, plussan puolelle jäätiin. Kaiken lisäksi, samalla sekunnilla kun astuttiin kotiovesta sisään, loppi krikuminen. Pienet pirunsarvet painuivat takaisin kuoppiinsa. Kasvakoot esille seuraavaksi vasta oikean uhmaiän kynnyksellä.
Lomailu jatkukoot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti