Loma on ohi, siis isännän (ja kotiäidin). Paluu arkeen alkaa huomenna. Masentava maanantai tulee vastaan vääjäämättä ja pelottavan nopeasti. Isäntä menee töihin ja minä jään taas kotiin. Murmelin kanssa. Kahden.
Termin masentavasta maanantaista loin jo mukulan ollessa pikkuriikkinen ja vatasyntynyt. Kun isännällä alkoivat työt iskäloman jälkeen huomasin nopeasti, kuinka erityisesti juuri maanantait ottivat koville.
Kun piiiiiiiiiitkän viikon jälkeen koitti juhlallinen viikonloppu ja kahden yhtäaikaisen hoitajan läsnäolo, oli elämä ihanan helppoa. Kun viikonloppu sitten lopulta päättyi iski maanantaina kaamea henkinen krapula ja todellisuus. Viikolla oli otettava vastuu kodista yksin.
Miksi sitten juuri maanantai? Maanantaisin kulminoitui kaikki viikonlopun epäsäännöllisyys ja seikkailut. Se kuka lapsen kanssa vietti viikonlopun epäsäännöllisten menojen seuraamaa tavallista päivää, sai tuta lapsen raivot ja riekkumiset. Maanantaina otettiin kiinni kaikki se, mitä joustettiin viikonloppuna.
Masentavana maanantaina olen tehnyt eniten unikoulutusta, taistellut eniten ruokkimisen ja kaikenlaisten ei saa tehdä sitä tai tätä juttujen kanssa. Silloin käydään tahtojen taistoa ja yleensä viikonlopusta väsyneen vanhemman jaksamisen rajoilla.
Mutta, arvatkaas mikä on huomenna ja kuinka pitkä viikonloppu onkaan takana. No se kuuden viikon loma on todellakin ohi ja kuka onkaan taas kotiäidin roolissa helisemässä...
Aionkin tarttua ainoaan pelastusrenkaaseeni, jonka nimi on niinkin karusti työ. Enää kaksi viikkoa ja työelämä kutsuu tätä äitiä. Lovely. I´m done.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti