Yhtäkkiä murmeli on ryysännyt kehityksesssään eteenpäin huimasti. Samaan aikaan, kun itse olen ollut muutamia viikkoja pää puskassa, on pikku apinamme lisännyt ryömimisvauhtiaan merkittävästi, noussut omatoimisesti itse ylös seisomaan ja oppinut konttaamaan!
Eilen, pisteenä i:n päälle, tepasteli murmeli pöydän reunasta kiinni pitäen ees taas pöydän toista sivua. Kävelyharjoituksia! Uskomatonta, ja kaikki yhdessä viikossa!
Ruokailun sijaan edistystä sensijaan ei ole tapahtunut. Nokkamukista ipana ei älyä mitään, juomalasiin se meinaa hukkua hörpätessään, purkkiruuista menee edelleen vain sileät 5kk soseet ja eniten hedelmäbonat. Sormiruokaa on kyll äkiva tunkea kurkkuun, mutta ienpaloittelun jälkeen se sylkäistään mössönä ulos suusta. Yksikin pieni palanen ruuassa aiheuttaa siis edelleen slaagin.
Koska tästä vaiheesta päästään eteenpäin?
Uusi mukava ja hermoja koetteleva vaihe on sängyssä pyöriminen ja konttausasentoon päätyminen. Keskellä yötä. Huudon kera. Uh, hyvästi rakkaat yöuneni. Tervetuloa silmäpussit, johan olitte olleet lomalla joulusta asti. no, onneksi meillä on sänkynä matkasänky, eipähän ainakaan pää kolise pinnoihin.
Levottomat kolme kuukautta ennen seesteistä vuoden ikää ovat saapuneet. Levottomuus on ikävä sivuoire, mutta kertoo siitä, että kehitys harppoo lujaa eteenpäin. Murmelista tulee taapero, vauvavuoden viimeinen kolmannes on käynnistynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti