Oravanpoikasille kesäylläri

Neuvolatäti rohkaisi meitä luopumaan tuttipullosta. Tavoitteena oliis nokkamuki. Mutta miten helkkarissa?

Ipanalle imu on maaaaaailman tärkein asia, tuttipullo on siis paras kaveri. Ja kaksi sormea. Näillä nurkilla pitäisi kehityksellisesti imemisfetissin pikku hiljaa häiventyä vauvoilta.

Epäilen sen myöhästyvän meidän kohdalla -ja paljon - sillä mukulan maailman on edelleen yhtä suuta. Ja imua ja ylipäätään ruuan kanssa painimista.

Nokkamukia olen kokeilluu useasti. Se on kuitenkin vain pelkkä lelu ruokapöydässä. Olen myös kokeillut tuttipullojen heivaamista pitkäksi aikaa pois ja pelkän nokkiksen käyttämistä. Tästä on seurannut toistaiseksi vain täysin juomaton murmeli. Ei siis hyvä.

Toisaalta, tuttavillamme oli sama dilemma. Kun tuttipullot heivattiin mäkeen, lopetti lapsi maidon juomisen. Homma meni lopulta aina lastenlääkärille asti, joka neuvoi laittamaan kovan kovaa vasten. Mitään nestettä ei tipu, kuin nokkamukin kautta. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa ja niin kauan kuin muksu kastelee viitisen vaippaa päivässä, ollaan turvallisilla vesillä.

Heidän taistelunsa kesti hieman yli vuorokauden. Mukula oli juomatta kokonaisen päivän, jonka jälkeen kamelilta katkesi selkä ja maito alkoi taas maistumaan. Ehkä siis meilläkin kokeillaan vastaavaa metodia jossain vaiheessa, jos tuttipäät eivät millää meinaa irrota murmelin kitalaesta.

Toinen vaihtoehto on hypätä koko nokkis yli ja siirtyä suoraan lasiin. Aikuisten tyyliin. Toistaiseksi tämä on tarkoittanut vuotavaa leukapieltä ja raivokasta paitojen vaihtoa ja pykkäystä.

Saa siis nähdä mitä kesä tuo tullessaan. Molempia tullaan kokeilemaan ja viimeistään kun lomat loppuu ovat tuttipät lentäneet oravanpoikasille, tai millä korulauselmilla niitä lapsia nyt ikinä huijataankaan pääsemään riippuvuuksistaan irti.