On ne jotenkin sööttejä, silloinkin kun toinen rutistaa niin kovaa ettei toinen saa henkeä. ja silloin kun se toinen mätkii sitä toista muovisella kalalla päähän, heittää kaukosäätimellä kohti ja puristaa päätä aukileen kohdalta niin että hirvittää.
Rakkaudenosoitukset ovat vuoron perään hellyyttäviä, vuoroin kovakouraisia ja kömpelöitä. Välillä niistä joutuu miettimään jäähypenkille, välillä niistä saa palkinnoksi hyvän isosiskon muumikeksin.
Joskus mäiskimisen takana on halu saada itsekin huomiota, kiero tapa ilmaista, että tahtoo päästä äidin ja isin syliin. Joskus kyse on oikeasta vahingosta. Näitä on pientä suojelevana aikuisena välillä vaikea erottaa toisistaan ja olla toimissaan oikeudenmukainen. Saati johdonmukainen ja rauhallinen.
Parasta on kuitenkin se, että pienempi tahdotaan syliin yhä uudestaan ja uudestaan. Sille tahdotaan näyttää kirppikseltä löytynyt uusi lelu, valita paras pampersvaipan kuvio ja muiskauttaa hyvän yön pusu. Se on ensimmäinen asia mitä huhuillaan aamulla herätessä ja ulkoa kotiin tullessa.
Ja ehdoton helmi on se, että se pienempi myös hymyilee, ei kenellekään muulle, kuin juuri sille isommalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti