Iltarukous

Argharghargh.

ARGH!

Voi helavatan vatun perskule.

Kuulin hetki sitten, että anoppini, tuo rakkauden rypäle, on aloitttanut uskontokasvatuksen lapselleni ihan omatoimisesti.

Kuulemma lukevat iltarukouksen aina kun esikoiseni on siellä yökyläilemässä. Oikein rukoilevat enkeleiltä suojelusta tytön kauhukohtauksia vastaan.

Voihan isä meidän.

Mitenkä tähän nyt pitäisi suhtautua? Anoppipenteleeni taatusti tietää mitä mieltä olen kirkollisuuksista ja eritoten hänen käännytysyrityksistään.

Ei, ei ja EI näin.

Uskonto ja sen tunkeutuminen väkisin täysin puolustuskyvyttömän pikkulikan elämään on mielestäni kovin vastenmielistä. Olen aivan täysin sitä mieltä, että kastakoot itsensä rippikouluiässä jos kiinnostaa, mutta lapsen täytyy saada kasvaa lapsuutensa ilman jumalan pelkoa. Tai siis rakkaudeksihan sitä kutsutaan.

Äläkä käsitä tätä nyt väärin. Suhtaudun hyvin avoimin mielin läpinäkyvään uskontoon, sellaiseen keskustelevaan ja sellaiseen joka jättää ihmisen omalle järjelle tilaa. Ja ennen kaikkea mahdollisuuden keskustelulle ja pohdinnalle. Pimeässä yössä sängyn vierellä pienelle ihmiselle tungetut aivohuuhtelut eivät mielestäni ole sitä.

En millään haluaisi opettaa täysin sinisilmäiselle kaksivuotiaalleni, että herra on se, jota pitää muistella tai muuten tulee salamoita persiiseen. Tai edes sitä että herrasta saa lohtua. Äidistä saa lohtua ihan tarpeeksi ja siinä riittää pohdittavaa vielä muutamiksi vuosiksi.

Ja mitä tulee näihin selkäni takana tehtyihin iltarukouksiin, niin johan on markkinat. Minun kotini on käännytysvapaata maata. Täällä keskustellaan avoimin ovin jumalista, ihan kaikennäköisistä, Buddhista, äiti maasta ja vaikkapa Diego Maradonista.

Prkl.

Käpyfantti

Tämä blogi lähtee nyt kesälaitumille ja ei vastaa enää yhdestäkään päivityksestä tai niiden puutteesta.

Mugavaa kesää toivoo kuvan käpyfantin taiteellinen vastaava ja kaikki  siihen liittyvä jälkikasvu.

Meillä oli maailman paras hoitopaikka

Olemme olleet onnellisia, sillä esikko on saanut nauttia maailman parhaasta hoitopaikasta. Meillä OLI vielä hetki sitten maailman paras hoitotäti.

Kotiimme joka päivä saapunut ihanne hoitotätimme OLI lapsellemme parasta mahdollista mitä päivähoitotaholta voi pyytää. Tehokas täti, jolla riitti ymmärrystä, silmää lasten erilaisuudelle, syliä, kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea rautaista ammattitaitoa.

Hoitomuoto OLI se ainaisesti kiitelty perhepäivähoito. Neljä mukulaa ja yksi täti. Paljon aikaa kaikille, ei kiirettä, ei tungosta. Rauhallista puistoilua ja isoksi kasvamista. Kaikkien toiveiden kuuntelua

Lapsemme hoito OLI myöskin järjestetty kotona. Tämän matalampaa kynnystä tarhan aloittamiseen on vaikea kuvitella.Tarhakaverit saapuivat kotiimme päivittäin, jakoi kirjaimellisesti kodinomaisen tunnelman ja viihtyi.

Meillä OLI se ahnaasti haluttu pienryhmä.

Meillä OLI myöskin tarjoilla laadukasta kotiruokaa päivittäin. Hoitotätimme kokkaili aina kaiken itse.

Vanhempina kiitimme myös lyhyttä tarhapäivää joka OLI mahdollinen järjestää joka päivä. Tarhasta hakuun ja vientiin ei kulunut minuuttiakaan ylimääräistä aikaa ja päivät eivät koskaan venyneet yli seitsemään tuntiin.

Ja ennen kaikkea kiitimme sitä kaikkea joustavuutta, jonka hoitomuoto tarjosi. Meillä OLI maailman paras hoitopaikka valmiina eskari-ikään asti.

Ja pikkusiskollekin OLI paikka jo varattuna.

Kunnes Espoon kaupunki täysin vasten omia perhepäivähoitomuotoon kannustavia varhaiskasvatuslinjauksiaan päätti perua yksityisenhoidon tuen kaikilta hoitajilta.

Nyt syksyllä tyttömme siirtyy kaupungin oikun takia tusinatarhaan, kymmenien lasten kanssa jaettuun pihaan, isoon ryhmään, teollisuuskeittiön armoille, ja paikkaan joka taatusti ei ole kodinomainen.

Säästöjä on tehtävä, mutta joskus en vain ymmärrä.

Kaupantädiltä kannattaa ruinata

Meidän mukula, se vanhempi, on kunnostautunut koijjaajana. Siis huijarina ja varsinaisena jekuttajana. Taloomme on vakio jekutuksena saapunut "mut ku äiti/isi sano et saa namia" -hokema, vaikkei todellista lupaa ole herunut yhtään keltäkään.

Muksu ei kuitenkaan ole vielä niin viksu, että tajuaisi molempien osapuolien seisovan tilanteessa yleenäs läsnä ja vähintään kuuloetäisyydellä. Huijausyritys ei siis mene läi, vaan tilanteeseen on helppo puuttua tukaisemalla, että no en varmana antanut lupaa!

Toista on varmasti tulossa. Pian muksu kiertää käsi ojossa lomakolta toiselle ja mankuu viikkorahan tuplana. Kohta se väittä ettei ole saanut uusia vaatteita kuukaisiin ja huoneen nurkassa kököttää mummon kanssa ostosreissulta saadut lahjukset. Teinariaikaa ja huijausten määrää en uskalla edes ajatella.

Nyt siis hörötän vielä toistaiseksi vinkeille tilanteille, joissa muksu ensin kinuaa kaupassa namia, minun pudistellessa päätäni. Tämän jälkeen se ketale kääntyy kaupan tädin puoleen ja pyytää namia häneltä. Kun namipussi ei liikahda tällä hyllystä, tokaistee se vielä lopuksi viimeisenä yritelmänä, että äiti antoi luvan.

No enhän!

Kesäkesäkesä

Voiko äitiyslomalaista enempää enää helliä. Kuopus nukkuu vaippasilteen pitkää unta. Esikko touhuaa omakeksimiään vesileikkejä pihalla ja koira torkkuu omppupuun alla. Itse vetelen mansikoita ja kirsikoita teraaailla, ja selailen päivän lehteä.

Aika kliseistä. Aika ihanaa.

Itepähän kerjäsit.

Nyt on kesälomien suunnittelun kulta-aika ja minähän pistän haisemaan. On tarkoitus olla mökillä, Naantalissa muumeilemassa, ehkä Tallinnassa ja ainakin Porvoossakin. Kaikenlaista kivaa tiedossa.

Viimeksi manittu on tarkoitus olla ihan kahden kesken -reissu. Hih. Isännän kanssa.

Tarkoitus on yöpyä ihanan seesteisessä Pariisin Villessä ja nautiskella aamutuimaan hotlan erikoisuus, lähiruoka-aamiainen. Aiomme myös syöpötellä herkullisen illallisen mainetta niittäneessä Sicapellessä, jonka pelkkä nimi saa hymyilemään.

Lapset todellakin jäävät tältä viisivuotishääpäivämme juhlistamismatkalta hyvällä omatunnolla veke. Sortsit vaan. Kahdenkeskeinen aika on kortilla ja se kulutetaan tällä kertaa laadukkaasti ja huolella.

Mukulat menevät ensikertaa anoppilaan yökylään. Anoppi on kinunnut kakkosen syntymästä asti niitä molempia yhtäaikaa yöksi ja nyt saamansa pitää. Tulossa on yksi uhmatuhma ja yksi yösyötettävä. Joka ei pullosta juurikaan tykkää. Tahtoisin olla kärpäsenä katossa kun kakkonen vaatii klo 02.00 ja klo 04.00 ruokaansa. Ja herää siihen päälle vielä klo 05.30 hihkumaan. Tai siis en haluaisi olla, haluan olla Hotellin puhtaissa valkeissa lakanoissa!!

Mutta itsepähän kerjäsi. Ja täältähän pesee! Varoisi hieman mitä menee ehdottelemaan.

Tule jo heinäkuu!!!