keskiviikko 11. joulukuuta 2013

The Suihkuhetki


Alkaa olemaan sellaiset olotilojen tiivistymiset ja viimehetkien ähkyt että ei paljoa naurata. Kaameimpana yönä nukun klo 22-24, minkä jälkeen olen hereillä klo 06 asti ja simahdan armosta vielä tunniksi jos käy tuuri.

Moottoroitu Hästens on käynyt ainakin tuhannsesti mielessä, sillä istualteen nukkuminen ei paljoa naurata. Selkä vääntyy, niskaa kolottaa ja yö on pitkääkin pidempi. Mutta minkäs teet jos henkeä ahistaa selällä maaten. Tai kylkeä kiristää kyljelteen. Tai lonkkia kolottaa toisella kyljellä. Tai jonkin muu ruumiinosa nyt vain ilmoittaa, ettei mahdu enää mukaan leikkiin, kun kaiken tilan vie päälle kaksi kiloa ylimääräistä ihmistä.

Eilen sohvalla hengenahdostuksissa kieriskellessäni tuli yhtäkkiä mieleeni Se Hetki kun kaikki on ohi ja elämässä käännetään taas uusi lehti. The Moment, kun raskausaika on todellakin ohi ja hengenahdistukset, närästykset, pukamaperkeleet, lonkkakivut, tenat ja kilojen kauhistelu ovat historiaa.

Se ei suinkaan ole se sekunti, kun mukula putkahtaa maailmaan parkaisun kera. Vaan se, kun pääsee vihdoin ja viimein tuntien puskemisen ja punnerruksen jälkeen kömpimään sairaalasängystä itse ylös kohti karuakin karumpaa synnytyshuoneen suihkukoppia. Se on The Suihkuhetki.

Neukkuhenkisessä suihkukopissa odottaa nimittäin ihme. Sinne mennään täysin rähjääntyneenä. Jalat puuduksissa, pylly ja sen naapuri tohjona, kädet ja muutkin paikat ties missä mönjässä, verta valuen, hiestä märkänä, tukka takussa, silmät katkeneista verisuonista punaisena. (anteeksi suorasukaisuus).

Siellä huuhdellaan raskaus ja sen sivutuotteet kirjaimellisesti alas viemäristä, ja tullaan ulos saippuoituina, hiukset pestynä, entinen raskausmaha tyhjänä höllyen, valmiina kohtaamaan uusi tulokas. Avoimin mielin ja ihmettelevin silmin.

Se suihku on silkkaa taikaa ja jonkinnäköinen rajapyykki raskauden ja äitiyden välillä. Suorastaan hyppy toiseen todellisuuteen (missä odottaakin sitten jo ihan seuraavat hengenahdistukset aivan nurkan takana...). Suihkuun menee raskaana ollut nainen yksilöyttä täynnä ja ulos tulee äiti, miltei sen kaiken vastakohta.

Odotan sitä suihkua.

6 kommenttia:

  1. Mäkin odotan sitä suihkua! Nyt jo kahdeksan päivää lasketun ajan yli. En tiedä, kenen mielestä tää raskausaika on ihanaa, omasta mielestä tää on kyllä täysin perseestä... Eniten sapettaa tuo, ettei saa nukuttua... Kai se vielä menis, jos odottaisi ekaa, mutta jaksaminen on kyl todella huipussaan, kun pitää jaksaa touhuta kaksivuotiaan kanssa.

    Tsemppiä! Kyllä se suihkuhetki sieltä vielä koittaa, niin sulle kuin mullekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. argh, tuo on kohtalaisen väärin. Siis yli lasketun ajan venyminen. En uskalla edes ajatella sitä vaihtoehtoa...

      Onnea ja menestystä vaan teidän perheelle tulevaan koitokseen ja sulle arkeen kaksveen ja uuden minin kanssa =)

      Poista
  2. Mäkin odotin tuota suihkua. Mutta kun homma meni miten meni eli istukka ei irronnut, vaan jouduin kaavintaan, pääsin suihkuun vasta seuraavana päivänä. Silloin se tuntui, jos mahdollista, vieläkin autuaammalta.

    Mä laskin koko ajan, että menee yliajalle, niin silloin 40+1 tapahtunut synnytys tuntui melkein lottovoitolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuri vääryys! Olla nyt vuorokauden kuivuneet tuskan hiet otsalla! Olisin varmaankin itse karannut laitokselta lähimmän vesipostin luo =)

      Tai kyllä sitä helposti pienen mukulan kanssa kotona ollessa menee neljä päivä ilman suihkua kun ei jaksa eikä muista, mutta ei ny härreguud synnytyksen jälkeen =D

      Poista
    2. Eipä ollut paljoa vaihtoehtoja. Leikkurissa meni kuusi tuntia ja verta neljä litraa. Vaikka olin vyötäröstä alaspäin kaiken maailman eritteiden peitossa, oli sen verran hutera olo puoliltaöin osastolle päästessä, että siinä vaiheessa halusin eniten vain ummistaa silmäni edes hetkeksi. Kyllä se seuraavan päivän suihku tuntuikin autuaalta.

      Poista
    3. Argh argh, ehkä se suihku tossa tilanteessa onkin vielä megalomaanisempi kokemus! Huh, aika terästä olet!

      Poista