sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kanelit, sokerit, autot ja sammakot.


Ihan pakko sanoa, että on kyllä edelliseen kierrokseen verrattain omituista, että en tiedä varmuudella kumpi sukupuoli vatsassa majailee. Kiitos muksun kumallisen asennon rakenneultrassa, jäi homma leijumaan inhottavana kysymysmerkkinä ilmaan.

Ykkösmurmelin kohdalla homma oli selvä kuin pläkä. Tyttö tulee ja pikkiriikkiset hameet sekä sukkahousut löysivät oitis lasten vaatekaappiin. Nyt kun tietoa ei ole, ei tulevalla lapsella ole myöskään selkeää hahmoa. Ykkösen vaatteita läpikäydessä huokailen koko ajan että voikohan tätäkään käyttää tai pitäisikö tämäkin pistää myyntiin kun se on liian kukikas, prinsessamainen, vaaleanpunainen, rusetteja täynnä tai yksinkertaisesti vain hame.

Oikein harmittaa, kun vihjeitä perinteisistä poika- ja tyttömerkeistä ei ole. Tai onhan niitä mutta ne menenvät kaikki ristiin ja rastiin eikä niihin ole muutenkaan luottamista. Olo ja oireet poikkeavat tosin täysin viimekerrasta. Olen kuullut loputtomiin kantavani takuuvarmaa poikamahaa, kukkiva ihoni kuulemma kertoo tytöstä, samoin linea negran puute. Viimeksi osa merkeistä oli täysin toisin päin, eli se siitäkin ennustamisesta.

Vaikka sukupuoleen ei saa keskittyä, oli se ainakin viime kierroksella tärkeä osa vauvan hahmottamista ja oman mielikuvituksen polttoainetta. Nyt ei ole mitään mistä kuvitella.

Ja itseasiassa tämän näen hyvinkin ongelmallisena. En ole kiintynyt tulevaan bebeen oikein mitenkään osittain juuri täsä syystä. Mielikuvitukseni olisi vaatinut polttoainetta, materiaalia, vihjeitä. Näiden perusteella olisi ollut kenties helpompi rakentaa milikuvaa ja tunnesidettä tulevaan mukulaan. Nyt tulokas on vain pelkkkä sukupuoleton standardi, normivauva.

Tai jos nyt ollaan ihan rehellisiä, niin onhan minulla aavistus. Jonkinmoinen napanuora tai pelastusköysi minkä olen rakentanut itseni ja sintti kakkosen välille. Aavisuksen suunnan voisi helposti päätellä kirppiskorini sisällöstä, niin varma olen.

Ja se on muuten aivan eri kuin ympäröivillä anopeilla ja tädeillä. Katsotaan kuka on oikeassa,

4 kommenttia:

  1. En ole yhtään muistanut linea negraa. Se oli siinä vielä pitkään pojan syntymän jälkeen. Nyt yhtäkkiä tajusin, että sehän on poissa. Ei mitään havaintoa koska se on lähtenyt. Sitä ei vaan enää ole.

    Meillä kätilö sanoi rakenneultrassa, että yleensä aina äidin intuitio sukupuolen suhteen pitää paikkansa. Niin meilläkin piti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luotan myös intuitiooni, mutta karvas totuus ilmiintyköön salissa. Voihan nenä, jos se on muuta kuin ajattelen!

      Poista
  2. Sinut on jälleen haastettu: http://pinnallinenpaivakirja.blogspot.fi/2013/12/jouluhaaste.html :)

    VastaaPoista