perjantai 20. joulukuuta 2013

Äitiyden rakentamista toistamiseen


Pakko vielä riipaista pienet rivit tästä aiheesta.

Toisen lapsen saamiseni on kangerrellut näihin päiviin asti. Työelämän oravanpyörässä raskaus eteni vaivihkaa niin vauhdilla, että en aina vieläkään tajua kasvavan keissini pitävän sisällään vauvaa. Tai olen asian päätellyt muljahtelevista kylkiluistani, mutta en ole ehtinyt miettiä mitä se tarkoittaa.

Moni on kysynyt oletteko valmistelleen esikoista tulevan vauvan saapumiseen. No jotenkin, on vastaukseni ajatusten jatkaessa samalla että "kunhan ensin valmistelisin itseni siihen".

Lapsen saamisen orientaatioviikko tai siis viikot alkoivat joulukuun alussa sovitusti isännän kanssa. Pinnasängy, hoitopöytä ja muut kummallisuudet rintapumppuineen päivineen ovat löytäneet pikkuhiljaa paikkansa.

En kuitenkaan malttanut täysin odotella kuivin suin sinne asti vaan harjoittelin kiintymyssuhteen muodostumista jo aiemmin. Sanotaanko näin pehmeänä laskuna itseäni varten.

Löysin nimittäin keinon tutustua uuteen muksuun, tosin hieman eettisesti kyseenalaisen ja kestävän kehityksen näkökulmasta täysin kestämättömän. Nimittäin shoppailun. Vauvatavaroiden shoppailun.

Olen viettänyt joulukuun alkuviikkoina tunteja kirppishyllyjen välissä ja kauppojen alelaareilla päästäen ostavan hirviöni täysin vallalleen. En ole kieltäytynyt mistään vauvoihin liittyvästä krääsästä, mikä vähänkin herättää minussa pienen tunneläikähdyksen. Huomasin nimittäin, että rakennan äitiyttäni osin ostelemalla ja hankkimalla vauvatavaraa.

Tämä jotenkin konkreettinen pesänrakennustoiminta on tarpeeksi suoraviivaista (putki?)aivoilleni. Ajatukseni kulkee selvästi rataa tuossa on 56 senttinen body, osta se koska meille tuleva vauva tarvitsee päällepantavaa ja jatkaa vielä kotona meillä on paljon pieniä vauvoille kuuluvia vaatteita, meille tulee pian oma vauva.

Olen jopa hieman viis veisannut että varasto itseasiassa pursuaa jo vauvan vaatteita edelliseltä kierrokselta. Jos jokin houkuttaa, tarttuu se kauppakoriin mukaan todellisuudessa äitiyden rakentamisen, ei tulevan vauvan vaatettamisen takia. Onpahan sitten takaisin roudattavaa kirppikselle ja jos lompakko tämän kaiken kestää niin menköön.

Alkeellista ajatuksen juoksua ja räävitöntä tuhlailua, mutta tämä toimii! Ajatus vauvan saamisesta on metodin myötä vahvistunut ja uusi hahmoton perheenlisäys saanut vaatetuksen ja pienten leluhankintojen myötä kouriintuntuvan maaperän sekä todistuksen olemassaolostaan. Jotenkin kummasti pyykkinarulta poimittujen minibodyjen laskostaminen otuksen omaan kaappiin tuntuu mukavalta.

Pisteenä i:n päälle on hankittava otukselle vielä ihan ikiomat sairaalastakotiutumisvaatteet. Ne joihin se otus puetaan kun lähdetään yhdessä kotiin. Meidän yhteiseen kotiin.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa ah, niin kovin tutulta. Itse ostin rv37 muutamia bodyja koossa 62, jotka olivat päällä ehkä viikon. Kakkonen kun syntyi isohkona ja keatovaippojen kanssa hän siirtyi kotona suoraan kokoon 62 ja pienemmät koot jäivät kokonaan käyttämättä.

    Nyt, kun kuopus on kolmekuinen, minusta tuntuu edelleen vähän hassulta puhua monikossa "lapset".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. lapset.. hmmm. kahden lapsen äiti... hmmm.. ei kuulosta omalta.

      Poista