Vaatekasat kiertoon!

Olen kirpputoriluuhaajana sanget onnellinen siitä, että äidit jaksavat tyhjentää kaapistojansa tunnollisesti myyntiin. Ostan käytettynä miltei kaiken. Ja tämä ei nykymaailmassa todellakaan tarkoita kulahtaneita vaatteita. Iskemätöntä tavaraa on liikkellä tonni kaupalla.

Itsepalvelukirppikset ovat kaltaiselleni hartaalle pohdiskelijalle herkkua. Vaatteita saa nyplätä rauhassa ilman myyjän kuumottavaa katsetta. Karsastan myös hieman massakirppistapahtumia, kuten Mannerheimin Lastensuojeluliiton megakirppiksiä. On jotenkin lannistavaa tulla paikalle  varttia ennen aukioloaikaa ja huomata ovella odottavan viidenkymmenen metrin jonon. Lapsia on turha raahata tällaisiin tapahtumiin mukaan, saati rattaita. Nämä ovat suoraan verrannollisia stoka nhulluihin päiviin.

Käytetty kama siis kiertää ja oikein säilöttynä pitää arvonsa. Tosin en edelleenkään ymmärrä, kuka ostaa esimerkiksi Ticketin käytettyjä haalareita miltei täydellä hinnalla. Kirppiksellä ei kannata yrittää tehdä bisnestä. Tai siis kaikkihan on sallittua jos vain löytää ostajia.

Parhainta on löytää jostain henkilökohtainen vaatekummi. Itselleni sellaisia on sattunut jo parisen kappaletta kohdalle. Yleensä vaatteet valuvat suvussa alaspäin. Isommilta serkuksilta pienemmille ja niin edespäin. Käytetty kiertää eteenpäin vinhaa vauhtia. Meidän suvussa tämä ei tosin toimi.

Itse olen sen sijaan törmännyt ystäväpiirissä vastaavaan. Kolmisen vuotta takaperin sain tuttavien luona penkoa pari ikeakassillista vaaleanpunaisia vaatteita läpi syntyvälle esikoiselle. Olin silloin ainoa ystäväpiirin raskaana oleva, jolle tarjottiin mieluusti kaapissa pölyttyviä vauvakamoja.

Nyt sama toistui uudelleen äitimuorini työkaverin kautta. Kontakti oli näinkin eksoottinen, mutta ymmärrettävä. Kahden lapsen äiti ei kertakaikkiaan jaksanut raahautua kirppikselle ja pyysi minua hakemaan kaiken pois. Hänen lähipiirissään ei ollut ketään, kenellä olisi enää vauvoja. Niinpä hän kääntyi työpaikalla verkostonsa puoleen ja bongasi meidän pesueen äitini suosituksesta.

Ja minähän ilmoittauduin vapaaehtoiseksi ja hain VIISI PAHVILAATIKOLLISTA vaatetta. Näistä pengoin laatikollisen itselleni ja vein loput pengottavaksi naapurin tädille, hän eteenpäin ja niin edelleen. Loput päätyvät lumpuiksi sekä Fidaan.

Liikkeellä olevien lastenvaatteiden määrä on aivan posketon. Tässäkin kuormassa löytyi Me&i merkkiä ja muuta mukavaa, täysin kulumatonta, todellakin käyttökelpoista vaatetta.

T'llaisena vaatekummina toimiminen on aivan ehdottoman viisasta jos ei jaksa lähteä itse kirppikselle myymään. Tätä varten pitäisi itseasiassa perustaa joku "Lastenvaatekummien" -kierrätysrinki niille, jotka eivät enää jaksa myydä kellarissa odottavia kasoja, vaan toivovat että ne lähtisivät sieltä eteenpäin uusille käyttäjille.

Netistä voisi sitten etsiä mobiilisovelluksella lähimmän tarjoajan, joka olisi ilmoittautunut lahjoittajaksi. Näin hakija ottaisi yhteyttä suoraan Vaatekummiin. Vaatekummi olisi tietenkin lajitellut etukäteen vaatteet kokojen mukaisesti muovisäkkeihin ja ilmoittanut sovellukseen mitä kokoja tarjoaa haettavaksi.

Sitten vain kantamaan paketteja kotiin ja  valkkaamaan tavaraa. Loput toimitettaisiin hyvän tavan mukaisesti lähimpään Uffin boksiin.

Toimisiko?